Kohu vaaleihin liittyvästä tietomurrosta paisuu Ruotsissa paisumistaan. Se syö uskoa politiikan moraaliin ja muuttaa väistämättä asetelmaa ennen vaaleja.
Ruotsissa on syntynyt suuren luokan poliittinen skandaali vain kaksi viikkoa ennen parlamenttivaaleja, ja kaikki puolueiden tavanomaiset poliittiset puheenaiheet ovat lentäneet nurkkaan. Kansanpuolue hoippuu kuilun partaalla, ja samalla vaarassa on koko porvarillisen allianssin vaalimenestys.
Vertaus ruotsalaisesta Watergatesta tulee väistämättä mieleen, vaikka lähtötilanne onkin käänteinen.
Presidentti Richard Nixonin 1970-luvulla kaatanut skandaali lähti siitä, että valtapuolue vakoili vastustajaansa. Nyt vastustaja on vakoillut valtapuoluetta. Mutta molemmat alkoivat sanomalehteen vuodetusta paljastuksesta, ja molemmissa on taustalla ollut paljon suurempi kuvio kuin alun selittelyt antoivat ymmärtää.
Uutiset kertoivat aluksi siitä, että kansanpuolueen nuorisojärjestön yksittäinen työntekijä olisi omia aikojaan käynyt vakoilemassa tietoja sosiaalidemokraattien sisäisestä tietoverkosta. Mutta jokainen päivä on tuonut lisää tietoja, jotka ovat romuttaneet koko kansanpuolueen sisäpiirin uskottavuuden.
Lars Leijonborgin johtamana kansanpuolue oli ehtinyt nousta Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi noin kymmenen prosentin kannatuksella. Skandaali syöksi puolueen kaaokseen ja sen suosio on pikavauhtia tehdyissä mittauksissa putoamassa alaspäin kuin kivi.
Jos kansanpuolue pysyy yhä neljän prosentin äänikynnyksen yläpuolella eli säilyy ylipäätään hengissä ja jos sen kannatus kanavoituu muille porvarillisille puolueille, ei Ruotsin vaalien kokonaisasetelma järky. Mutta yhtä hyvin sosiaalidemokraatit saattavat saada tästä tarvitsemansa ruiskeen, joka takaa Göran Perssonille uuden kauden Ruotsin johdossa.
Vaikutusta vaalitulokseen on silti vielä liian aikaista arvioida, niin nopeassa liikkeessä asiat tuntuvat olevan. Sen sijaan yhden johtopäätöksen voi jo tehdä: Ruotsin politiikassa asiat eivät ole kunnossa.
Viime kevättalvella paljastui, että SDP:n puoluetoimistosta oli johdettu mustamaalauskampanjaa kokoomusjohtaja Frederik Reinfeldtiä vastaan. Moraalista suuttumusta nyt uhkuvat sosiaalidemokraatit tuntuvat sujuvasti unohtaneen tämän vaiheen. Elokuussa kristillisdemokraattien nuori ehdokas yritti valehteluun turvaten urkkia SDP:n kampanjatietoja, ja nyt on siis jo puhe tietomurrosta, joka saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Kaikki tämä kertoo katkerasta valtataistelusta. Oikeiston ja vasemmiston välinen tiukka blokkijako myrkyttää Ruotsin poliittista elämää tavalla, jota Suomesta katsoen on vaikea ymmärtää. Täällä kun on totuttu siihen, että kaikki puolueet voivat alkaa toisiaan, kuten oululaisittain sanotaan.
Ruotsin politiikassa tarvitaan tänään turvamiehiä, poliiseja ja juristeja. Demokratian ihannemaalta sopisi odottaa toista.
Yleispätevämpi opetus on se, että minkä tahansa organisaation pitäisi kiinnittää kunnolla huomiota tietoturvaan. Nyt Ruotsin valtapuolueen sisäisiin tietoihin pääsi pitkäksi aikaa käsiksi käyttäjätunnuksilla, jotka päätyivät poliittiselle kilpailijalle.
Tunkeutumisen helppous ei vähennä sitä, että teko oli moraalisesti väärin. Silti tapahtunut on samalla muistutus siitä, että arkaluonteisten tietojen pitäisi aina olla kunnolla suojattuja tunkeilijoiden varalta. Yritykset ovat usein tämän oivaltaneet, monella muulla on siinä vielä paljon opittavaa.