Ruokapankkien yleistyminen on merkki pohjoismaisen hyvinvointivaltion rapautumisesta, katsoo tutkija Jouko Karjalainen Stakesista. Hänen mielestään ruokapankkeja voidaan pitää esimerkkinä siitä, kuinka julkista vastuuta sosiaalitoimesta siirretään järjestöjen ja muiden vapaaehtoistoimijoiden vastuulle.
- Tällainen kehityssuunta voi ilmentää Pohjois-Amerikasta tuttua politiikkaa, jossa korostuvat yksilön vastuu sekä yhdistysten ja yhteisöjen solidaarisuus, Karjalainen sanoo. Karjalainen osallistui torstaina Hunger, Food banks and The politics of food (Nälkä, ruokapankit ja ruoan politiikka) -konferenssiin Helsingissä.
Arviolta noin 10 000 suomalaista ottaa viikoittain vastaan ruoka-apua. Suomessa on noin 150 kirkon, järjestöjen ja yhteisöjen ylläpitämää ruokapankkia ja useita kymmeniä työttömien ruokaloita. Ruoka-avun kasvavia asiakasryhmiä ovat köyhät eläkeläiset, eläkkeelle tai työttömyyseläkkeelle jäämässä olevat suuret ikäluokat sekä lapsiperheet.
Ruokapankit eivät kuitenkaan ole vain suomalainen ilmiö, vaan esimerkiksi Kanadassa on 650 ruokapankkia. Niillä on kuukausittain noin 824 000 asiakasta, joista noin 40 prosenttia on lapsia ja nuoria. Myös ruokapankkien yleistymistä ja levinneisyyttä tutkinut kanadalainen professori Graham Riches pitää ruokapankkien pysyvyyttä hyvinvointivaltion harjoittaman politiikan epäonnistumisena.
Konferenssin järjestävät Stakes, Nopus, Kirkkopalvelut, Helsingin yliopisto ja Sosiaalipoliittinen yhdistys. Se jatkuu vielä perjantaina.