Kolibakteerin aiheuttama ruokakriisi Saksan pohjoisosissa on ehtinyt surmata yli 20 ihmistä, aiheuttaa vakavia komplikaatioita ja sairastuttaa tuhansia ihmisiä.
Epidemian alettua saksalaisten syyttävä sormi osoitti ensin espanjalaisiin kurkkuihin ja sitten saksalaisiin ituihin.
Kuolonuhrien ja sairastuneiden murhenäytelmän lisäksi ruokakriisistä on koitunut valtavat taloudelliset vahingot vihannesviljelijöille eri puolilla Eurooppaa.
Tilannetta pahentaa se, että Venäjä reagoi totutun jyrkästi ja kielsi kaikkien vihannesten tuonnin EU:n alueelta kunnes taudinaiheuttaja on selvinnyt. Saastuttajalähde on yhä epäselvä.
Saksan viranomaisia on syytetty hätiköidyistä ja vääristä johtopäätöksistä, jotka johtivat paniikkiin. Ruokakriisin seurauksena kysyntä ja vienti ovat romahtaneet, ja tuoreita käyttökelpoisia vihanneksia on rahdattu kaatopaikoille.
EU:n maatalousministerit ovat valmiita hyvittämään viljelijöiden menetyksiä 150 miljoonalla eurolla. Espanja haluaa kuitenkin hyvityksen täysimääräisesti, yli 200 miljoonaa euroa.
Korvauksiin ei kerätä jäsenmailta erillistä tukea, mutta rahat otetaan olemassa olevista budjettivaroista. Aiheellinen kysymys kuuluu, miksi kaikkien on osallistuttava vahingon rahoittamiseen, jos niillä ei ole siinä osaa eikä arpaa.
Ruokakriisissä toistuu pienemmässä mittakaavassa sama asia kuin talousvaikeuksiin ajautuneiden kriisimaiden tuessa ja rahoitusmarkkinoiden luottamuksen palauttamisessa.
Suomalaiset terveysviranomaiset ovat antaneet kieli keskellä suuta suosituksia kotimaisten vihannesten puolesta. Selvää on, että kotimaisten vihannesten suosio on taattu, kuten aina kesäisin.
Onneksi nyt on sesonki, jonka aikana kotimaisia vihanneksia on saatavilla kilpailukykyiseen hintaan. Huolestuneiden kannattaa varotoimena pestä vihannekset ennen käyttöä.
Suomessa on toistaiseksi vältytty laajoilta saastuneiden elintarvikkeiden aiheuttamilta kriiseiltä, mutta pienemmiltä ongelmilta ei ole vältytty. Ulkomaiset tuoresalaatit, idut, vadelmat, leivokset tai kotimaiset jauhelihat, kalat ja kastikkeet ovat viime vuosina aiheuttaneet ruokamyrkytyksiä.
Olennaista tilanteessa on kiirehtiä ruuan alkuperän merkintäpakon laajentamista. Kuluttajien luottamus säilyy, kun tuotteista käy selkeästi ilmi alkuperä. Alkuperämerkinnät pitäisi panna esiin myös jatkojalostetuissa tuotteissa.
Ruokakriiseissä on tärkeää saada selko ruuan alkuperästä nopeasti. EU:ssa on nyt voimaperäisesti ajettava alkuperämerkintäpakon laajentamista, myös pitkälle jalostetuissa tuotteissa.
Vain alkuperämerkinnät takaavat sen, että laadusta ei tingitä ainakaan tahallisesti ketjun missään vaiheessa. Alkuperämerkintöjen avulla taudinaiheuttajat on mahdollista löytää nykyistä helpommin. Alkuperämerkinnöistä hyötyvät kuluttajien ohella myös viljelijät, jotka voivat kehittää ja jalostaa tuotantoaan.