Ruokaketjuun on pesiytynyt aineksia, jotka ovat johtaneet tuottajien, kaupan ja teollisuuden tulehtuneisiin suhteisiin.
Maatalouden heikko kannattavuus voi johtaa siihen, että entistä useampi tuottaja päättää panna pillit pussiin.
Suhteet kotimaisessa ruokaketjussa tuottajien, kaupan ja elintarviketeollisuuden välillä ovat pahassa jamassa. Vaikeuksissa rämpivät tuottajat kokevat jäävänsä alakynteen neuvotteluissa kaupan kanssa.
Vuorineuvos Reijo Karhinen esitteli keskiviikkona väliaikatietoja hallitukselta saamastaan toimeksiannosta, jossa etsitään keinoja maatalouden tuottavuuden parantamiseksi puolella miljardilla eurolla.
Tarkempia keinoja on luvassa alkuvuodesta. Kokonaan eri asia on, otetaanko ne käyttöön. Epäterveeksi koettu tilanne vaatisi puuttumista rakenteisiin. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä ruokaketjun osapuolet ovat linnoittautuneet tiukasti omiin poteroihinsa.
Selvää on, että tuottajan pitäisi saada tuotteistaan parempi hinta niin, että kulujen jälkeen jotain jäisi käteenkin. Tilanne on kohtuuton, jos ruisleivän hinnasta vain ohut siivu päätyy tuottajalle.
Selvityshenkilö ei syyttele ketään vaan nostaa kissan pöydälle. Suomessa kauppa on keskittynyttä ja sillä on vahva neuvotteluasema tuottajiin ja teollisuuteen nähden. Kuluttaja on hyötynyt tilanteesta, kun hinnat ovat alentuneet. Myönteistä on, että suomalaiset arvostavat kotimaista puhdasta, terveellistä ja turvallista ruokaa.
Kuluttajat tuntevat myötätuntoa tuottajia kohtaan ja olisivat valmiita maksamaan esimerkiksi maitolitrasta muutaman sentin enemmän, jos saisivat takeet siitä, että lisämaksu menee tuottajalle.
Ruokaketjun keskeinen osa ei kuitenkaan voi olla vapaaehtoisen lisämaksun varassa, vaan markkinoiden pitäisi toimia terveellä tavalla. Toisaalta kauppa on ajautunut halpuutuskampanjoillaan tilanteeseen, jossa sen olisi vaikea siirtää tuottajalle maksettavia korkeampia hintoja kuluttajalle.
Maatalouden koko EU-kauden jatkuneet ongelmat kärjistyivät nelisen vuotta sitten, kun EU:n Venäjän vastaiset talouspakotteet ja vastapakotteet tulivat voimaan. Lisäksi EU:n maitokiintiöiden vapauttaminen lisäsi ylituotantoa ja romahdutti hintoja. Huonot satokaudet ovat lisänneet ahdinkoa.
Suoramyynti ja ruokapiirit voivat tuoda tiloille lisätuloja, mutta ne eivät ole kaikille maatiloille sopivia ratkaisuja. Kaupan ja elintarviketeollisuuden logistiikkaketjut takaavat sen, että raaka-aineet ja tuotteet saadaan kätevästi kuluttajan ulottuville.
Tulehtuneessa tilanteessa on vaikea päästä rakentavaan vuoropuheluun. Siihen on kuitenkin pyrittävä. Tärkeää olisi, että tuotteiden hinnanmuodostusta avattaisiin nykyistä enemmän.
Kaupan puolelta on tullut varovaisia kädenojennuksia lupauksilla nostaa tuottajahintoja yksittäisissä tuoteryhmissä. Kauppa voi myös sijoittelulla ohjata valintoja kotimaisiin tuotteisiin.
Maatalouden ongelmiin voidaan hakea ratkaisuja erikoistuotteiden viennistä. Akuuttiin tilanteeseen se ei tuo helpotusta. Maatalouden heikosta kannattavuudesta tulee laaja kuluttajia, kauppaa, teollisuutta ja huoltovarmuutta koetteleva ongelma, jos entistä useampi tuottaja päättää panna pillit pussin.
Jenni Karimäki on yliopistonlehtori ja erikoistutkija Eduskuntatutkimuksen keskuksessa Turun yliopistossa.