Verkkoruokakauppaa yritetään viritellä Suomessa entistä vetävämmäksi. Tradeka, joukko elintarvikevalmistajia, Teknillinen korkeakoulu, konsulttiyritys ELC Finland sekä Espoon kaupunki ovat mukana projektissa, jossa tutkitaan, miten esimerkiksi verkkoruokakaupan tilaukset saataisiin toimitettua asiakkaille entistä kustannustehokkaammin, kannattavammin ja joutuisammin.
"Verkkokauppaa on moni yrittänyt, ja moni on myös kaatunut kustannuksiin", miettii Tradekan prosessivastaava Teija Pipping ruuan nettimyynnin mahdollisuuksia.
Yritys on mukana hankkeessa, koska sitä kiinnostaa erilaisten lähipalveluiden kehittäminen.
"Joitakin verkkoruokakaupan kokeiluja on ollut lähinnä S- ja K-ryhmällä. Ne lopahtivat, kun kaupat eivät halunneet satsata asiaan. Kauppaketjut näkivät kannattavammaksi saada ihmiset teiden varsiin itsepalveluperiaatteella toimiviin jättimarketteihin", arvioi teollisuustalouden professori Kari Tanskanen Teknillisestä korkeakoulusta.
Pääkaupunkiseudulla asuva Tanskanen käytti S-ryhmän ja Wihurin verkkoruokakauppoja osallistuessaan ruokapostilaatikkokokeiluun 1999-2005.
"Elämää helpotti paljon, kun ruokaostokset olivat töistä tullessa odottamassa terassin postilaatikossa. Elintarvikkeiden hintataso oli sama kuin normaalissa kaupassa, tuoretuotteiden laatu jopa parempi. Ruokatoimituksista perittiin noin 35 euron kuukausittaista palvelumaksua, mikä ajansäästöön nähden oli mielestäni pieni summa."
Professori Tanskanen luonnehtii verkkoruokakaupan olevan tällä haavaa varsin vaatimatonta Suomessa.
"Esimerkiksi Britanniassa elektronisen päivittäistavarakaupan myynti on miljoona puntaa vuodessa."
Tällä haavaa Suomessa toimii tiettävästi vain kaksi ruuan nettimyyntiin erikoistunutta yritystä, Ruokanet Oy sekä Gagar Oy:n liiketoimintayksikkö Suomen Ruokatori. Molemmat kertovat vuosimyyntinsä pyörivän alun toisen miljoonan euron tietämissä.
Kahdeksan vuotta sähköistä ruuanmyyntiä harjoittaneen Ruokanetin kotipaikka on Kajaanissa, mutta palveluitaan se tarjoaa tällä haavaa vain pääkaupunkiseudulla. Jonkin verran palvelua kysytään myös maan rajojen ulkopuolella - tyyliin salmiakkia, ruisleipää tai arkkileivinpaperia Yhdysvaltoihin, naurahtaa toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Timo Surma-Aho.
Takavuosina Ruokanetin palvelu toimi myös muun muassa Oulussa, mutta kannattavuussyistä yritys päätti keskittyä pääkaupunkiseudulle. Asiakkaina sillä on tällä haavaa yrityksiä ja yksityisasiakkaita, kumpiakin suunnilleen saman verran.
Palvelun tarjoaminen Oulussa kiinnostaisi edelleen, Surma-Aho myöntää.
"Odotamme vain sopivaa ajankohtaa - kaikki on mahdollista kuukaudesta kahteen vuoteen. Soitellen emme kuitenkaan sotaan lähde."
Tamperelainen Gagar on pyörittänyt Ruokatoria puolitoista vuotta ja tarjoaa palveluitaan pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Oulun lisäksi muuallakin maassa.
Toimitusjohtaja Markku Korkiakoski myöntää, ettei palvelu ole maakunnissa lähtenyt vetämään niin liukkaasti kuin etukäteen ajateltiin.
Osasyynä hän pitää sitä, että yrityksen resurssit ovat olleet kiinni pääkaupunkiseudun asiakkaissa. Pääkaupunkiseudulla yritystä ovat työllistäneet etenkin Helsingin kaupungin kotipalveluasiakkaat.
Hän myös myöntää, että yksittäisten asiakkaiden houkuttelu on haastavaa. Sitä vastoin yritykset ovat olleet palvelusta enemmänkin kiinnostuneita.