Varsinkin lihantuottajien asema on Suomessa käynyt tukalaksi samaan aikaan kun kuluttajien ruokalasku kallistuu vauhdikkaasti.
Naudan- ja sianlihantuotanto on kääntynyt Suomessa alkuvuonna laskuun samaan aikaan kun lihan ja muunkin ruoan hinta hinta kaupassa on noussut tuntuvasti. Tuottajien varovaisuuden ymmärtää. Lihanautojen kasvattajien teurastamoilta saama hinta on noussut vuodessa vain kuutisen prosenttia, tuotantokustannukset roimasti enemmän.
Kalevassa viime keskiviikkona haastateltu suuren pohjoispohjalaisen lihakarjatilan isäntä Juha Pietola totesi kärsivänsä tällä hetkellä tappiota noin 200 euroa jokaisesta myymästään sonnista. Sellaisella menolla tuotanto ei voi jatkua.
Naudanlihantuottajat katselevat ymmärrettävästi ihmeissään fileiden ja paistien kuluttajahintojen huikeaa kohoamista. Tiukoilla ovat myös suomalaiset sikatilat. Hintojen nousun syitä kannattaa hakea myös Suomen vähäisestä kauppakilpailusta. Sitä sietää penkoa enemmänkin juuri nyt, sillä kallistuva ruoka on korkean inflaatiopiikin tärkeimpiä selittäjiä.
Lihaa tuodaan Suomeen monelta suunnalta. Kuluttaja ei aina kylmäaltaan äärellä pakkauksia katsellessaan huomaa etsiä selosteesta tietoa, mistä hänen paistinpannuunsa tai grilliinsä tarvittava raaka-aine on lähtöisin. Vaikka jalostaja ja pakkaaja on suomalainen, liha voi tulla muualta.
Ruokaostoksia tekevä maksaa yhä enemmän kaikista tuotteista, ei vain lihasta. Niin on maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi Meksikossa koettiin rajuja ruokamellakoita, kun sikäläisten aterioiden keskeisen tuotteen maissikakun eli tortillan hinta nousi lyhyessä ajassa yli kaksinkertaiseksi.
Valtaosa aasialaisista on puolestaan kokenut katkerasti riisin hinnan kolminkertaistumisen. Muutkin viljalajikkeet ovat kallistuneet roimasti, eurooppalaisten leivän pääasiallinen raaka-aine vehnä 70 prosenttia. Myös ruis, kaura ja ohra ovat kymmeniä prosentteja hintavampia kuin puolitoista vuotta sitten.
Kuluttajien ohella viljan kallistuminen rasittaa raskaasti ostorehua tarvitsevia lihantuottajia. Ani harvalla lihatilalla pystytään tuottamaan itse kaikki tarvittava rehuvilja.
Suomessa lähinnä maitotilalliset voivat olla tyytyväisiä hintakehitykseen, vaikka hekään eivät ole saaneet tuottajahintoihin korotusta samassa suhteessa kuin maitotuotteiden kuluttajahinnat ovat nousseet.
Viljan hinnan kehityksessä painaa varsinkin Yhdysvalloissa ja Väli-Amerikassa maissin runsas käyttö biopolttoaineen, etanolin, raaka-aineena. Se säteilee maailmanlaajuisesti.
Syitä hintakehitykseen on sentään enemmänkin. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kummasteli Porissa Suomi-areenan keskustelutilaisuudessa sitä, että öljyä korvaavia energiamuotoja syyllistetään ruuan kallistumisesta. Hänen arvionsa mukaan tuotantokustannuksiin vaikuttaa tuntuvammin öljyn hinnan kohoaminen ja varsinkin lannoitteiden jopa satojen prosenttien kallistuminen.
Lannoitekaupassa onkin kummallisia piirteitä, jopa niin, että oikeustaloustieteen professori Kalle Määttä vaati hiljan Kilpailuvirastoa tutkimaan yhden toimijan mahdollista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä lannoitekaupassa.
Nykynäkymin onkin vaikea uskoa, että pääministeri Matti Vanhasen hurskas toive maataloustuotannon kaksinkertaistumisesta hevin toteutuu. Tuotantokustannukset olisi ensin saatava kuriin eikä siihen ole nyt tepsiviä keinoja.