Vaikka ruuan kallistunutta hintaa rummutetaan joka paikassa, jää suomalaisille suolaisten hintojen maksamisen jälkeenkin paljon aiempaa enemmän käteen. Sinä aikana, kun Suomi on kuulunut Euroopan unioniin, on ansiotaso noussut 50 prosenttia ja ruuan hinta 15 prosenttia.
"Suomalainen kuluttaja tekee yhä vähemmän työtä saadakseen saman määrän ruokaa kuin aiemminkin. Jos vuonna 1995 tietyn ruokakorin saadakseen suomalaisen piti työskennellä keskimäärin neljä tuntia, ja nyt saman ruokakorin saa kolmen tunnin työllä", Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT:n) maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi kertoo.
Muiden tuotteiden hinnat puolestaan ovat nousseet noin viidenneksen kuluneiden reilun 12 vuoden aikana.
"Pitkällä aikavälillä ruuan hinta on kuitenkin noussut hitaampaa kuin muiden tuotteiden. Nyt tänä vuonna ruuan hinnannousu on kuitenkin ollut yleistä inflaatiota nopeampaa. Ei tämä kuitenkaan keskimääräistä palkansaajaa vielä hetkauta", Niemi lisää.
Vuoden alussa ruokien hinnat kuitenkin pompsahtivat 5 prosenttia ylöspäin ja MTT arvioi koko vuoden kasvun olevan jopa kahdeksan prosenttia. Keskimäärin inflaatio on tänä vuonna kaikissa tuotteissa puolet vähemmän kuin ruuassa, eli noin neljä prosenttia.
Suomalaiselle samalla rahalla vähemmän
Kaleva vertaili, minkä verran arkiruokaa nelihenkinen perhe saa 30 eurolla. Siinä missä suomalainen valmistaa tuolla summalla yhden herkullisen aterian, ruokkii venäläinen samaan hintaan koko perheensä kolmen päivän ajan. Serbiassa raha riittää ylelliseen kolmen ruokalajin illalliseen.
Kun ruuan hintaa vertaillaan Euroopan unionin jäsenmaiden kesken, sijoittuu Suomi kolmanneksi. Edelle kiilaavat vain Tanska ja Ruotsi. Myös Norjassa ruoka on Suomea kalliimpaa, kun taas Yhdysvalloissa syödään paljon halvempaa apetta, ainakin kun hinnat muutetaan halvalla kurssilla dollareista euroiksi.
Euroopan unionin jäsenmaihin verrattuna Suomessa popsitaan kallista leipää, viljatuotteita, ruokaöljyjä ja naudanpaistia. Muita halvemmalla sen sijaan saadaan kupu täyteen kalaa ja perunoita.
Osa erosta selittyy erilaisella verotuksella. Isossa-Britanniassa syödään valtaosin verotonta sapuskaa, Tanskassa maksetaan jokaisesta suupalasta valtion kirstuun neljännes lisää ja Suomessa kärvistellään alennuspuheista huolimatta elintarvikkeiden 17 prosentin arvonlisäveron kanssa.