140 000 suomalaista kuoli nälkään vain 145 vuotta sitten, kun takana oli monta huonoa satovuotta.
Sateisen kesän takia kato uhkaa nytkin, mutta nälänhätää ei EU:n halvimman viljan ja kalleimman leivän maassa tarvitse ihan heti pelätä.
Maailman mittakaavassa tilanne sen sijaan on huolestuttava.
Vilja on tänä kesänä hukkunut sateisiin tai palanut paahteessa eri puolilla maailmaa.
Huonolta näyttää yhtä lailla Euroopan vehnävainoilla, Yhdysvaltojen rannattomilla maissilakeuksilla kuin Aasian riisipelloillakin.
Viisi vuotta sitten maailman kerrottiin olevan jo vakavassa ruokakriisissä. Suomessa vöitä ei silloinkaan pahemmin kiristelty.
Hintojen nousu huomattiin, mutta ruokamellakat olivat jossain kaukana.
Vilja on ihmiskunnan ravinnon perusta. Tuo kivijalka rapistuu nopeasti, kun varmuusvarastot pienenevät vuosi vuodelta.
Ruoan tuotanto on suurta ja kovaa bisnestä. Jos viljaa alkaa kertyä varastoon, sen hinta laskee. Seuraavana vuonna viljelijä kasvattaa jotain, josta saa paremman hinnan. Varastoja ei kerry.
Ruoalla on maailmalla nyt enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Se tarkoittaa ankaria aikoja sadoille miljoonille nälkärajalla jo eläville.
Ruokaa riittäisi kaikille, jos se jaettaisiin tasaisesti eikä sitä haaskattaisi. Pörssikeinottelijat sijoittavat mieluummin maataloustuotteisiin kuin maatalouden tuottavuutta parantaviin yrityksiin.
Ruokamarkkinat mullistuivat, kun viljaa alettiin käyttää biopolttoaineiden valmistukseen. Esimerkiksi Yhdysvaltojen maissisadosta 40 prosenttia jalostetaan polttoaineiksi.
Länsimainen autoilija rauhoittaa sieluaan ajamalla ruoasta tehdyllä polttoaineella. Kolmannen maailman asukkaan niukka ruoka-annos pienenee entisestään.
Koska ruoan tuotanto ei kasva yhtä nopeasti kuin väestö ja kysyntä, niukkuus ja nousevat hinnat näyttävät tulleen jäädäkseen.
Maailmalta kuuluvien synkkien uutisten myötä kiinnostus kotimaista ruokaa ja mahdollisimman suurta omavaraisuutta kohtaan kasvaa.
Suomalainen kuluttaja suosii suomalaista ruokaa. Tuoreesta ja puhtaasta ollaan valmiit maksamaan käypä hinta.
MTK:n ykkösmies Juha Marttila varoitti hiljattain, että nykymenolla kotimaisen lihan tuotanto loppuu tyystin.
Kun rehun hinta nousee maailmalla huonojen satojen takia, nousee se myös Suomessa.
Noususta odotetaan niin merkittävää, että ilman tuottajahintojen korotuksia eläinten kasvatus tulee kannattamattomaksi.
Tuottajat vetoavat taas kerran kauppaan: sen pitäisi tinkiä voitoistaan kotimaisen ruoan tuotannon turvaamiseksi.
On laskettu, että kuuden prosentin korotus ruoan hinnassa riittäisi tähän.
Kuluttaja maksaa, koska on pakko syödä. Hieman vähemmän ruokalaskun kasvaminen kirpaisisi, jos voisi olla varma, että pelastaa samalla kotimaisen ruokaturvan.
Ruokapulan ennustajat varoittavat myös puhtaan veden loppumisesta.
Veden suhteen Suomessa eletään yltäkylläisyydessä. Ensiluokkainen vesi on meillä halpaa, jopa ilmaista.
Huuhtelemme vessamme lähdevedellä, jota parempaa ei löydy pullosta kaupan hyllyltä.
Hörpätä kelpaa vaikka Oulujärvestä.
Sama vesi on kesän ajan pitänyt voimaloiden turbiinit kovilla kierroksilla. Hyvä niin, sillä kuulemma myös halvan energian aika on pysyvästi ohi.
Sähkölämmittäjä odottaakin taas hartaasti uutista siitä, että runsaat sateet laskevat tuntuvasti sähkön kuluttajahintaa.
Kohta meille kerrotaan, että satoihan se, mutta väärässä paikassa.