heino.ylisipola@kaleva.fi
Pääministeri Matti Vanhasen kakkoshallitus voi laskea ruoan arvonlisäveroa muutaman prosenttiyksikön, mutta nostaa samalla alkoholiveroa.
Ensimmäistä perustellaan sillä, että ruoan alvin alentaminen hyödyttäisi kaikkein eniten pienituloisia, niin kuin se tekisikin, jos elintarviketeollisuus ja kauppa siirtäisivät veronalennuksen suoraan elintarvikkeiden vähittäishintoihin. Siellä, missä päivittäistavarakaupan kilpailu on kovaa, hinnat laskisivat hieman, mutta siellä missä kilpailua ei ole, ruoan hinta ei muuttuisi.
Suomalaisten alkoholin kulutus, puhtaaksi sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna, on noussut jo yli kymmeneen litraan asukasta kohden. Se on huolestuttavan korkea luku, kun siinä ovat mukana myös vauvat ja vaarit. On totta, että suurkäyttäjät juovat monta kertaa määräänsä suuremman osuuden kuin me niin sanotut kohtuukäyttäjät, mutta siitä huolimatta kulutuksen kasvua pitää leikata.
Vanha eduskunta laski alkoholijuomaveroa keskimäärin 33 prosenttia maaliskuusta 2004 alkaen. Vähittäishinnoissa se näkyi noin viidenneksen laskuna.
Uusi hallitus nostanee ensi töikseen viinaveroa. Se lienee pääministeri Vanhaselle jopa mukava päätös, mutta tuskin valtiovarainministeri Jyrki Katainenkaan panee pahakseen valtion kasvavia alkoholiverotuloja.
Vero ei nousisi niin paljon, että palattaisiin reilun kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen. Vähittäishintoihin tullee kymmenen prosentin korotus. Se ei riitä nostamaan alkoholin reaalihintaa tasolle, jolla se oli heti veronalennuksen jälkeen. Veroa ei voi nostaa enempää, muuten inflaatiopeikko herää.
Raitis pääministeri pistänee veronkorotuksen voimaan niin pian kuin mahdollista. Juhannusjuomat saanemme ostaa vielä alehintaan, mutta heinäkuun alusta meillä lienee käytössä jo uusi Alkon hinnasto.
Kun ruoan arvonlisävero laskee ja alkoholivero nousee, nettovaikutus tavallisen suomalaisen kukkarossa on nolla. Sellainen, joka ei koske Alkon tuotteisiin, voi kuitenkin päästä plussalle.
Dosentti Martti Häikiö julkaisi reilu viikko sitten hyvin ansiokkaasti kirjoitetun Alkon historian, kun tuli kuluneeksi 75 vuotta lukuarvoituksesta 543210. Häikiön mukaan keskioluen vapauttaminen Alkosta elintarvikemyymälöihin vuoden 1969 alusta lienee uudemman sosiaalihistoriamme suurin onnettomuus.
Keskioluen myynnin salliminen vasta aamuyhdeksän jälkeen ei pure kulutuksen kasvuun. Se voisi purra, jos keskioluen myynti kiellettäisiin kioskeilta ja huoltoasemilta. Olen aina ihmetellyt, miksi keskiolutta pitää olla myynnissä myös huoltoasemilla, kun elintarvikeliikkeet saavat nykyään olla avoinna iltayhdeksään.
Ruotsi toimi olutpolitiikassaan Suomea viisaammin, sillä meikäläinen keskiolut on Systembolagetin hyllyillä ja ruokakaupoista saa ostaa vain kevytolutta, lättöliä, jonka vahvuus on meikäläisen pilsnerin ja keskioluen välissä. Miksi Suomessakin ei voisi olla vastaavaa, vaikkapa kakkosolueksi kutsuttavaa janonsammuttajaa?
Häikiö ihmettelee kirjassaan, miksi Suomessa käytetään alkoholiin edelleenkin suurempi osa kotitalouksien tuloista kuin muissa Pohjoismaissa. Niin on ollut jo pitkään, vaikka Suomen elintaso on noussut parina viime vuosikymmenenä ehkä suhteellisesti nopeimmin kuin muissa Pohjoismaissa. Kukaan ei ole pystynyt tyhjentävästi selittämään, mistä Suomen oma poikkeava linja alkoholin kulutuksessa johtuu. Piileekö selitys siinä, että meillä on pienet palkat ja alennuksesta huolimatta edelleenkin kallis alkoholi?