Run­sas­ta siellä, hil­lit­tyä täällä

Oululaiset kuvanveistäjät ovat vallanneet pääkaupungin taiteilijajärjestöjen galleriat. Reijo Hukkasen jalostunut romutaide sinkoaa älykästä huumoriaan kuvanveistäjien Sculptorissa helmikuun puoleen väliin saakka. Tasan yhtä kauan kestää Hukkasen kanssa yhtä aikaa avattu Galleria G:ssä.

Oululaiset kuvanveistäjät ovat vallanneet pääkaupungin taiteilijajärjestöjen galleriat.

Reijo Hukkasen jalostunut romutaide sinkoaa älykästä huumoriaan kuvanveistäjien Sculptorissa helmikuun puoleen väliin saakka.

Tasan yhtä kauan kestää Hukkasen kanssa yhtä aikaa avattu Sakari Matinlaurin filosofinen ja salaperäisen mietteliäs puuveistosten hiljainen kavalkadi taidegraafikoiden Galleria G:ssä.

Hukkasen näyttelyn kokonaisilme vihjaisee, että taiteilija voi olla lievästi uudistumassa ja lievästi rauhoittumassa.

Katseenvangitsija on 1950-luvun keittiönkaapistonvihreä Siskonpeti, jonka metallipitsi ei ole aivan yhtä sakraalia kuin Oulun tuomiokirkon ovissa, mutta melkein.

Pari Sacrekööri-nimistä teosta halunnee herättää hurskaita muistumia toisesta kirkosta. Tässä tapauksessa pariisilaisesta, joka kohoaa monessa montmartrelaisessa matkamuistomaalauksessa Pariisista.

Loimutetut, lovetut raamit kirkon sydämelliseen nimeen liittyvine teemoineen, jotka kehystävät pieniä tussipiperryksiä, ovat vähemmän vakava reliefimäinen kunnianosoitus kitschin perimmäisille aatteille.

Oivaltavin ja pelkistynein romukooste on Aurinkohattu-niminen teos, jossa naisen elegantti hattupäinen rintakuva rakentuu muutamasta esineestä. Se on kubistisen esteettinen vähäeleisessä nasakkuudessaan. Täysin päinvastainen tapaus on Taivas ja tiernapoika, jossa sen seitsemät härvelit tavoittelevat vanhaan hukkasmaisesti vallattomaan tapaan taivaita.

Sekö on Reijo Hukkasen vastaansanomaton kannanotto kuukausia Oulussa riehuneeseen keskusteluun Oulun keskustan tiernapatsaaksi?

Suuret salaperäiset esineet vieraasta kulttuurista ovat äänettömästi ajautuneet ja liukuneet luoksemme.

Tällainen on vaikutelma Sakari Marinlaurin pienestä rauhallisesta näyttelystä, joka elegantin levollisesti hallitsee taidegraafikkojen gallerian puolitoistakerroksista tilaa.

Matinlaurilla on hämmästyttävä taito saada kotoisen koivupuun vaaleus näyttämään vähintäänkin yleismaailmalliselta, suorastaan ulkoavaruusmaisen metafyysiseltä.

Jos haluat saada ympäristöösi ikuisuuden, ajattomuuden salaperäistä ilmapiiriä, nämä modernin pohjoissuomalaisen veistäjän tänä ja viime vuonna tekemät hiljaisen voimakkaat teokset hoitavat asian puolestasi.

Ilmoita asiavirheestä