Kuivaniemen yläasteen seiskaluokkalaiset runotytöt Niina Riekki ja Virve Ylisuutari ovat uppoutuneet näyttöpäätteen ääreen. Liuskan mittainen runo on saanut jo hahmonsa, mutta on hiottava sanoja, mietittävä ilmauksia ja työstettävä tunnelmaa.
Niinan ja Virven runossa on läsnä alkavan talven kaamos, kun aurinko ei loista valoaan koulun pimeille käytäville, muistumia kesästä, Kuivajoen koskista ja Vatungin lokeista sataman yllä.
"Maanantaina koulu voi olla kärsimystä, perjantai taas voi olla yhtä sirkusta, suoraan sanottuna", tytöt kirjoittavat.
"Niin. Perjantaina on hälinää ja iloista sorinaa. Pihalla tehdään kärrynpyöriä", he kertovat. Hyvän runon tapaan tyttöjenkin runo poimii heijastuksia todellisuuden peilistä.
Kun runo on valmis, se solahtaa sähköpostina osaksi runoletkaa, joka on matkalla Utsjoelta Hankoon. Nyt ei rakenneta enempää eikä vähempää kuin maailman pisintä runoa.
Paperille tulostettuna runo venyy yli 15-metriseksi. Kun viesti on kulkenut Suomi-neidon päästä päähän, sille on kertynyt matkaa reippaat 1 400 kilometriä.
Runomaraton on osa Oulussa järjestettävien Koulun suurjuhlien tapahtumia. Guinnessin ennätystenkirjaan tähtäävän ajatuksen takana on Kastellin koulun äidinkielen opettaja Kaisa Hautamäki, joka on onnistuneesti kokeillut virtuaalitekstiviestiä viiden maan yhteistyöprojektissa. Silloin matkasivat novellit sähköpostista toiseen.
Runo sopii
pikamatkalle
Hautamäki valitsi aikataulullisista syistä virtuaaliviestin lajiksi runon, sillä se tekstilajina nopeatempoisempi. Matkaan lähdettiin lokakuun alussa Nuorgamin koululta Utsjoelta ja viimeinen piste pannaan huhtikuun päätteeksi Hangossa. Torstaina maraton pysähtyi Kuivaniemelle. Mukana on runsaat puolen sataa koulua.
Tässä rallissa ei perinteisen runon malliin rimmata riimejä, vaan sana soljuu vapaamittaisesti. Perusteemaksi on valittu identiteetti ja nimeksi on napattu Vastavirtaan Juhani Siljon kuuluisan runon Vastavirtaan nousee lohen suku mukaan.
Hautamäki on seurannut jatkorunon edistymistä, eikä hän voi kuin ihastella aikaansaannoksia. "Olen hämmästynyt, kuinka upeaa tekstiä lapset ja nuoret kirjoittavat ja löytävät niihin omia juttujaan."
"Olen lukenut niitä suurin piirtein tippa silmässä. Omaan elämään, luontoon, ihmisiin ja tapahtumiin liittyviä runoja on mukana mukavasti. Saapa nähdä, minkälaiseksi runo muotoutuu, kun se talven mittaan menee Keski-Suomen järvimaisemiin ja lähestyy Suomenlahtea", Hautamäki hersyttelee.
Kuivaniemen yläasteen äidinkielen opettaja Tiina Suni muistuttaa, että opettajan sormenjälki ei runoissa näy, vaan ne ovat oppilaiden omia töitä ensimmäisestä kirjaimesta viimeiseen. Toki runojen kirjoittamista on luokalla harjoiteltu ja luettu.
Niina Riekki ja Virve Ylisuutari valikoituivat jatkorunon kirjoittajiksi usean ehdokkaan joukosta. Molemmille tytöille runokirjat ovat tuttuja, ja jo oman osuutensa runoralliin antaneiden koulujen panos on luettu läpi.
"Kyllä niissäkin on paljon vaivaa nähty", he kiittelevät.