"Jos olisin nyt 20-vuotias, niin populaarimusiikki olisi mielestäni iljettävää. En näe kaupallisuuden turvottamassa musiikissa mitään elinvoimaisuutta ", sanoo CMX:n kantava voima, runoilija A. W. Yrjänä, 39."Uskon, että moni nuori nykykirjailija olisi 1980-luvun Suomessa ollut musiikintekijä. Onneksi runous on Suomessa elänyt muutamia vuosia eräänlaista kukoistusaikaa. Sen täytyy olla vastareaktio pikakulttuurille. Ihmisen haluavat pysähtyä ja syventyä", hän miettii.
Yrjänän sanoja vahvistavat runoteosten myyntiluvut. Jo pelkästään Yrjänän kolmea runokirjaa on tähän mennessä myyty 30 000 kappaletta ja vastikään häneltä ilmestyi uusin, Mechanema (Johnny Kniga).
"Jo kolmisen vuotta sitten sain Kirjakauppayhdistykseltä tunnustuksen, koska olin houkutellut nuoria, ja etenkin nuoria miehiä, runouden pariin. Ainakaan myyntiluvut eivät johdu siitä, että kirjani olisivat helppoja", hän nauraa.
Sarja nyt puolivälissä
Jo 20 vuotta sitten uransa aloittanut lauluntekijänä ei erottele runoja ja sanoituksia jyrkästi toisistaan.
"Kyllä ne samasta maailmasta ovat, vaikka teknisesti kirjoittaminen on erilaista. Musiikkiin sisältyy metallisuus ja lauseiden pitää tietysti toimia melodian ehdoilla. Puhtaassa lyriikassa, rytmi ei ole välttämättä se määräävin elementti", Yrjänä muotoilee.
"Laulu soljuu kuulijan ohi sinä hetkenä, kun se esitetään. Lyriikassa on mielestäni oltava enemmän painoa, jotta se kestää hitaan lukemisen. Lukijan on voitava palata edelliselle riville, jos se ei heti aukea."
Samoin sekä Yrjänän kirjat että CMX:n levyt ovat kokonaisuuksia, eivät kokoelmia.
"Jokaisella levyllä on ollut tietty tematiikka ja jokaisella kirjalla on oma lähtöajatuksensa. Minulla on ollut selkeä suunnitelma kahdeksan kirjan kokonaisuudesta ja nyt olen sarjan puolivälissä", hän kertoo.
Henkilökohtaisin teos
Ensimmäinen A. W. Yrjänän runoteos, Arcana (Like), ilmestyi jo vajaa kymmenen vuotta sitten.
"Olen kirjoittanut lyriikkaa 16-vuotiaasta lähtien ja siksi päädyin aikoinaan myös bändimme tekstittäjäksi. Kirjoittaminen on siis ollut minussa ennen mitään bänditouhuja", Yrjänä kertoo.
"Ennen Arcanaa tarjosin runoja kustantamoille noin kymmenen vuoden ajan. Vihdoin vuonna 1996 Like kustantamo näki Arcanan käsikirjoituksen, ja pyysi minut kirjoittamaan sen valmiiksi", hän jatkaa.
Uusin, Mechanema, on hänen omasta mielestään henkilökohtaisempi kuin kolme aikaisempaa.
"Kirjoitan kirjoissani kirjettä tai karttaa itselleni, mutta samalla myös kuvitellulle Toiselle, isolla T:llä. Se voi olla rakkauskirje, vihakirje, rukous tai rituaali. Tämä uusin kertoo enemmän minusta itsestäni ja arjestani, vaikkei joukossa ole mitään yksityiskohtaisesti henkilökohtaista", hän pyörittelee.
Antiikki rikkoo raameja
Hänen tuotannossaan ovat aina antiikin myytit ja metaforat olleet voimakkaasti läsnä.
"Olin jo silloin 16-vuotiaana hyvin kiinnostunut maailman uskonnoista. Perinteinen eurooppalainen antiikki on tullut minulle paremmin tutummaksi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nuorempana sieltä revityt otsikot vaikuttivat hyvin kuluneilta. Nykyisin käytän niitä rikkomaan raameja ja irrottamaan arjen yhteyksiä", hän selittää.
"Yksi perusajatus liittyy myös kulttuurin yhteiseen muistiin, eli suurimmat viisaudet on sanottu jo aikaa päivää sitten", hän lisää.
A.W. Yrjänä hakeutui vuonna 1986 Helsingin yliopistoon lukemaan teologiaa. "Sinä kesänä kävin neljät pääsykokeet, teologia oli ainut johon pääsin. Sen perusopinnot olivat kuitenkin varsin yleissivistäviä", kertoo Yrjänä, joka liittyi takaisin kirkkoon neljä vuotta sitten häitänsä varten.
"Mutta kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei ole koskaan vaikuttanut ajatteluuni millään tavalla", hän täsmentää.
