Arthur Rimbaud: Kirjeitä Afrikasta ja runoilijakomeetan kirjeitä. Suomentanut ja toimittanut Einari Aaltonen. Sammakko.
Turkulainen kustannusliike Sammakko on nopeassa tahdissa julkaissut suomeksi lähes kokonaan Arthur Rimbaud'n (1854-1891) suppean, mutta vaikutuksiltaan mullistavan kaunokirjallisen tuotannon.
Viimeksi kustantamo on käännättänyt valikoiman kirjeitä. 16-vuotiaan nuorukaisen kirjeissä varttuneemmille kollegoille näyttäytyy vahvasti kutsumustietoinen runoilija, jonka suuri päämäärä on tulla Näkijäksi: "Jos sillä, minkä hän nostaa esiin, on muoto, hän antaa muotoa; jos se on muodoton, hän antaa muodottomuutta."
Rimbaud korostaa runoilijan velvollisuutta tutustua elämässä "kaikkiin rakkauden, kärsimyksen ja hulluuden muotoihin". Tässäkin hän sai runsaasti jäljittelijöitä pian seuranneissa romanttisissa taidevirtauksissa ympäri Euroopan. Jopa Eino Leino kirjoitti teoksessaan Alla kasvon Kaikkivallan (1917): "Täytyy olla huono ihminen voidakseen olla hyvä taiteilija."
Nuoruuden runousteoreettiset kirjeet sisältävät myös nuoren teoreetikon runoja. Kirjeet Einari Aaltonen on kääntänyt hienosti. Samaa ei voi sanoa runoista, jotka suomentaja on pilannut aloittelevien kynäilijöiden pahimmilla rytmimaneereilla, kuten predikaatin sijoittamisella säkeen loppuun: "Metsässä etäiset usutushuudot kaikuvat/---/Ympärillä ryppyiset lumpeet huokaavat."
Suomentaja on varustanut teoksen selityksillä. Rimbaud'n siteeraus Stat mater dolorosa viittaa toki Johanneksen evankeliumiinkin, mutta vain välillisesti. Itse asiassa nuori kirjailijanalku lainaa sävellyksenä jo tuolloin hyvin tunnettua Jacopone da Todin (n. 1230-1306) runoa, sillä erotuksella että vaihtaa aikamuodon imperfektistä preesensiksi.
Rimbaud'n elämä - myös tässä kirjevalikoimassa - jakautuu kahteen, näennäisesti jyrkästi poikkeavaan kauteen: runoilija-aika romantisoivine haluineen tulla työläiseksi päättyi jo 19-vuotiaana! Seurasi elämä kauppiaana ja muissa töissä, ensin Kyproksessa, sittemmin Egyptissä, Adenissa ja Abessiniassa. Tämänkin ajan kirjeissä Rimbaud on kirjallisuusmies: hän pyytää äitiään ja sisartaan hankkimaan milloin minkin kirjan.
Epäilemättä Punaisenmeren seudun ilmasto oli pohjoisranskalaiselle tukahduttavan kuuma. Monet sairaudet mursivat pian terveyden.
Rimbaud arveli Afrikassa, ettei koskaan enää sopeutuisi eurooppalaiseen elämään. Mutta on toinenkin syy, miksi hän vältteli entistä maanosaansa: Hän ei ollut suorittanut asepalvelusta ja vielä tultuaan lähes liikuntakyvyttömänä Marseille'hin, jossa myös kuoli. Hän kantoi kirjeissään huolta siitä, vaaditaanko häneltä yhä armeijankäyntiä.
Mutta Afrikan-kirjeet paljastavat Rimbaud'n kulkuriluonteen. Pohjimmaltaan hän viihtyi koillisafrikkalaisten parissa, vaikka sättikin heitä toisinaan laiskoiksi ja ääliöiksi.
Tapansa mukaan liioitellen hän väitti ikävystyvänsä, jos joutuisi elämään kahta kuukautta enempää samassa paikassa. Tosi asiassa hän asui samoissa kaupungeissa vuosikausia ja siksi hän ikävystyneisyyden niin hyvin tunsikin.