Mitä Huonon kirjallisuuden seura suosittelee Lukuviikolla, Risto K. Järvinen?
Ei kai tässä vaiheessa voi suositella mitään muuta kuin Susan Kurosen ihanaa Pääministerin morsian -teosta, joka nähtävästi on yksi paskimmista, mitä ikinä on julkaistu.
Moneenko kertaan olet jo ahminut sen?
Tässä on tyypillinen taidearvostelijan asenne: en ole edes lukenut kirjaa, mutta tyrmään sen silti.
Kuinka hyvää huono voi huonoimmillaan olla?
Erittäin hyvää. Aika harvoin löytää niin surkeaa, että se olisi loistavaa. Esimerkiksi kioskikirjallisuus ei ole tarpeeksi huonoa. Joskus olen lukenut innolla Hans Selon Diivaa. Siinä on alusta lähtien lauseita, joita ei voi lainkaan ymmärtää. Se muuttui jo ihan käsittämättömäksi taiteeksi. Ja hyväksi.
Nimeä huonoin suomalainen klassikkokirja.
Yksi mitä olen yrittänyt lukea, mutta joka on vaan niin huono, on Volter Kilven Alastalon salissa. Siitä pitäisi tehdä pornoversio Ylös ja alas talon salissa. Voisi tulla vähän mielenkiintoisempi.
Myös suomalainen nykyrunous on hanurista. Ei mitään järkeä. Tomi Kontiota kun lukee, niin... ihan käsittämätöntä. Mun lapsi pakotettiin koulussa lukemaan Kontion Keväällä isä sai siivet. Kysyin: Mitä pidit? Se katsoi mua ja sanoi: Ihan paska. Olin tyytyväinen, että olen kasvattanut lapsestani huonon kirjallisuuden asiantuntijan.
Minkä traumaattisen kokemuksen myötä itse innostuit huonosta kirjallisuudesta?
Nuorempana tavoitteeni oli tulla kirjailijaksi. Kirjoitin romaanikäsikirjoituksia ja runokokoelmia ja lähettelin niitä ympäriinsä. Ne tulivat takaisin leimalla varustettuina. Tajusin, että yritin kirjoittaa liian hienosti. Päätin kääntää kelkan ja ruveta kirjoittamaan mahdollisimman paskasti. Se avasi jotain, ja tavaraa alkoi tulla. Näin seuramme sai julkaistua Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa
-antilogian, joka nousi Mitä Suomi lukee -listan kymmenen myydyimmän kirjan joukkoon.
Olen ylpeä myös siitä, että pääsin äskettäin julkaistuun Paskakirjaan omalla paskatarinallani. Kävin tekemässä lehtijuttua Helsinki-Vantaan lentokentän uudesta paloasemasta. Pakki oli jotenkin sekaisin, ja lähdin haastattelun jälkeen juoksemaan äkkiä pois. Lentokentällä ei ollut mitään puuta eikä ojaa, ja oli pakko vaan vääntää housuun.
Miten huonon kirjallisuuden harrastaminen liittyy muihin toimenkuviisi, Skeptikko-lehden päätoimittajuuteen ja stand up -koomikkouteen?
Koomikkous lähti siitä. Menin esittämään huonoja runoja Poetry Slam -kilpailuun, osallistuin SM-kisoihin ja tulin hopealle. Huomasin, miten ihanaa on esiintyä, ja jäin koukkuun ihmisten nauruun. Heräsi innostus tehdä stand upia, joka sekin on parhaimmillaan hyvin huonoa.
Ja valetieteellinen huuhaa-kirjallisuus lienee aina huonoa?
Joo, se on ehkä maailman huonointa kirjallisuutta. On järjetöntä, miten paljon ihmisillä menee aikaa ja energiaa semmoisen paskan kirjoittamiseen ja lukemiseen.
Tunnetko suhteellisuusteorian oulunsalolaista kilpailijaa, Utele-teoriaa?
Meillä oli siitä iso juttu lehdessä. Se on hämmästyttävä kokoelma käsittämättömiä väitteitä ilman minkäänlaisia todisteita. Siinä on kyllä aika huonoa tekstiä! Niin huonoa, että se on jo melkein hyvää.
Seuranne kilpailuja ovat olleet muun muassa "Huonoin isänmaallinen teksti" ja "Huonoin scifi-romaanin nimi". Onko uutta tulossa?
Ei. Toimintamme on ajettu aika alas. Se lähti siitä, kun näin kaupassa Tony Halmeen runokokoelman. Silloin tajusin, että seuramme on tehnyt itsestään tarpeettoman. Se oli huippu: ei tällaista voi olla olemassakaan.
Järjestäkää kilpailu "Huonoin Mannerheimin seksielämän kuvaus". Mistä itse lähtisit siinä liikkeelle?
No, Mannerheim olisi tietysti semmoinen hikinen runkkari.