oulu Runoraadin juontajalla, toimittaja Minna Joenniemellä, 35, on aivan erityinen suhde Ouluun.
"Nykyisin minulla on yksi syy vähemmän tulla Ouluun", hän sanoo viitaten isoäitiinsä, Kaija-Rita Koivistoon, joka vastikään kuoli 84-vuotiaana.
Koivisto oli Oulun taide-elämän grande dame, taidemuseon johtaja, jonka yksi lukuisista ideoista oli pystyttää Toripolliisi kauppatorin laidalle.
"Hän tiesi, että pullean totisesta patsaasta tulee Oulun symboli ja suosittu kuvauskohde. Nyt minusta on ihana katsella, kun ihmiset hevarista japanilaiseen asettuvat poliisin kanssa yhteiskuvaan. Silloin tuntuu kuin saisin hetken nauraa isoäidin kanssa partaani", Joenniemi myhäilee.
Joenniemen ensimmäiset muistot Oulusta liittyvät juuri Tuiraan, isoäitiin ja kulttuuriin.
"Muistikuvat vievät Oulun taidemuseon karhealle matolle, jossa konttasin pienenä puuvillasukkahousuissani. Kaija-Rita oli poikkeusyksilö, suvun voimahahmo. Hän oli äärimmäisen huumorintajuinen, viiltävälläkin tavalla."
"Lisäksi hän eli väreistä ja oli äärimmäinen esteetikko. Minulla ei esimerkiksi ollut koskaan tukka hyvin. Ankarin peili oli aina Oulussa", Joenniemi muistelee.
"Siellä on edelleen paikkoja, joita voin jakaa isoäitini kanssa, tosin nyt vain muistoissa. Mielelläni muuttaisin Ouluun, mutta runouteen erikoistuneen tv-toimittajan pätevyyteni ei taida riittää Oulun työmarkkinoilla."
Ensimmäinen Runoraati tuli ulos televisiosta joulukuussa 2002. Sitä ennen Joenniemi oli testannut ideaa autossa, poikaystävän ajaessa.
"Minulla oli pino runokirjoja jalkatilassa ja sitten testailin poikaystävälleni, miten luetut runot toimivat ja voiko niitä arvioida sillä tavalla. Suosittelen muuten hyväksi matkatekemiseksi."
Varsinaisesti idean Runoraatiin Joenniemi sai äidiltään, Tampereen Nykytaiteen museon intendentiltä Sirpa Joenniemeltä, joka erään tapahtuman tiimoilta oli ripustanut runoja puihin.
"Niitä sitten ihmiset repivät alas ja ryhtyivät hanakasti lukemaan. Ajattelin, että liittyykö runouteen jotenkin pinnan alla kytevää intohimoa, josta en silloin vielä ollut tietoinen. Sitten eräänä aamuna Pasilan rautatieasemalta töihin kävellessäni aamukahvi alkoi vaikuttaa", hän nauraa.
Runoraati tuli seuraavat vuodet harvakseltaan, kerran tai kahdesti vuodessa. Vakiojäsen Jukka Virtasen löytymisessä oli tuuria.
"Totta puhuen emme tienneet, että mies on niin virtuoosi. Todellinen runouden Klaus Järvinen", Joenniemi ylistää. Runoraati on tullut säännöllisesti syksystä 2004 ja pian on edessä sadannen runovideon nauhoitus.
"Tämä ei olisi ollut mahdollista, jos suomalaiset runoilijat eivät olisi olleet niin valmiita lähtemään leikkiin mukaan. Heidän suhteellisuuden- ja huumorintajuaan kiitän hiljaa mielessäni päivittäin."
"Runoilijat astuvat esille hauraina, paljaina ja erittäin aitoina. Se on mielestäni epäkyyninen ja aseista riisuva teko."
Tänään torstaina nähtävässä Runoraadissa esillä ovat naislyyrikot naisten äänioikeuden satavuotisjuhlan kunniaksi.
"Jotenkin olisin halunnut nostaa taisteluhenkeä enemmän, sillä suomalaisilla naisilla on syytä tyytyväisyyteen. Uudessa Seelannissahan naiset saivat äänioikeuden samaan aikaan, mutta he eivät voineet asettua ehdolle."
"Meillä oli heti 19 naiskansanedustajaa, joista yksi oli runoilija, Hilja Pärssinen. Syitä teemalähetykseen siis löytyy."
"Sitä paitsi suomalaisten naislyyrikoiden taso on huima, ja heitä on suhteessa väkimäärään erittäin runsaasti."
Ensi keväänä Joenniemen on tarkoitus tehdä Runoraatia Virosta, jota varten hän tulee luultavasti käymään seuraavan kerran Oulussa marraskuussa. Täällä hän aikoo tavata Martin päivän kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa virolaisia runoilijoita.
"Virolaisia runoja on käännetty paljon suomeksi ja viron kieli on niin mielenkiintoisesti omaamme lähellä, että Raati on paikallaan", Joenniemi sanoo.
Runoraadin syksyn erikois-
lähetys tänään torstaina TV1:ssä kello 21.55. Teemana suomalaiset naislyyrikot naisten äänioikeuden satavuotisjuhlan kunniaksi.