Tornio Torniolainen kulttuurin moniottelija Yelling Rosa, porvarillisesti Ilkka Pakarinen, 50, lähti viime vuosikymmenen lopussa elektroniselle tielle. Virtuaalimaailmassa kun on helpompaa ja halvempaa lähestyä lukijaa, kirjoittajalle niin välttämätöntä palautteen antajaa.
"Panin pystyyn kotisivut, että saisin yleisöä, lukijoita. Jos joku sanoo vierailun olleen piristävä kokemus, se siunaa työnteon. Palaute on koko homman suola", Pakarinen luonnehtii.
Kynänjälkensä itse kustantavalle perinteinen kirjapainotekniikka on kallista leikkiä. Runokirjan tai aforismikokoelman painattaminen maksaa miltei maltaita ja niteiden kauppaaminen on kovaa hommaa. Runot ja aforismit ovat markkinatalouden marginaalissa: niillä ei tehdä bisnestä, omilleen pääseminen on jo työvoitto.
Runo ei elätä, mutta parhaimmillaan se kertoo jotakin olennaista ihmisistä ja elämästä. Kulttuurisihteerin koulutuksen saanut Pakarinen on entinen rokkari ja kiertävä trubaduuri, alan sekatyömies, joka haksahti kirjoittamisen lyhyeen lajiin jo varhain.
"Runot istuvat minulle parhaiten, olen kai niin levoton luonne. Minun tyylini on tiivistävä", muutaman runokirjan julkaissut Pakarinen määrittelee.
Runojen valtameri
Kotisivuiltaan Pakarinen on vaeltanut runojensa kanssa myös kauemmaksi tietoverkkoon. Internetissä on nimittäin ovia, jotka aukaisemalla pääsee maailman lyriikanharrastajien yhteisille kohtaamispaikoille. Poetry.comin osoitteesta väitetään löytyvän yli 4,6 miljoonaa runoa. Englantilaisen kirjeenvaihtokaverinsa opastamana Pakarinenkin on liittynyt suureen seuraan.
Poetry Com. kustantaa osoitteeseen lähetetyistä runoista antologioita. Under a Quicksilver Moon -nimiseen kokoelmaan päätyi kymmenien tuhansien joukosta myös Pakarisen If I Seek You -runo. Runo ylsi myös äänitteelle, johon pääsi 33 runoilijaa.
"Poetrin runojen tasoa on vaikea perata, koska massa on niin valtava. Päivän runo on joka tapauksessa yleensä aika hyvä", Pakarinen sanoo.
Hänen mielestään sivuston suosio kertoo paljon runouden merkityksestä ja ihmisten tarpeesta ilmaista itseään lyriikan keinoin. Maailmalla runo näyttää elävän myös voimakkaammin kuin koto-Suomessa, hän arvelee.
Pakarinen suunnittelee seuraavaksi elektronisen kirjan tekemistä. Aikaperspektiivi on tähdätty kahden vuoden päähän, julkaisutapa on joko cd tai internet, tyylilaji proosaruno.
"Kirjassa pyrin katsomaan ihmistä ihmisenä. Nykyäänhän joka tuutista tupataan naisen ja miehen vastakkainasettelua", Pakarinen paljastaa tulevaa työtään.
Tasapainon oivallus
Ilkka Pakarinen jakoi takavuosina itseään monien kiinnostustensa kesken, mutta ikä on karsinut kirjoa ja nyt muun muassa musiikin tekeminen on jäänyt. Kirjoittaminen on astunut keskiöön. Kertomukset ovat uusi alue, jolla mies yrittää hahmottaa maailmaa ympärillään.
"Sitähän se on, tutkin maailmaa kirjoittamisen kautta", hän sanoo.
Mikään lähetystyöntekijä Pakarinen ei kerro olevansa, sanoopahan vain etsivänsä vastauksia kysymyksiin. Kun löytää oikeita vastauksia, on mahdollista kasvaa ja elää paremmin.
"Erityisesti runoissa ja aforismeissa niitä voi etsiä, jopa löytää. Todella hienoa taas on se, jos joku toinenkin saa kirjoituksistani ahaa-elämyksen."
Pakarinen ei katso olevansa myöskään mikään Antiikin mies, joka vääntää samaa aihetta, yhtä teemaa päässään. Sen hän tosin myöntää, että ikuisuuskysymykset ovat aihe, jota ei pääse kiertämään.
Yelling Rosa kirjoittaa aforismikirjassaan: "Tasapainoa ei voi saavuttaa. Sen oivaltaa". Ilkka Pakarinen oivalsi joskus kolmikymppisenä buddhalaisuudessa samankaltaisuutta omien ajatustensa kanssa. Buddhalaisuuden vapaaehtoisuuden ja vaihtoehtojen määrä viehättää rajanpinnan asukasta.
"Buddhalaisuudessa ei kaupata rangaistusta, vaan kehotetaan kysymään itseltään, onko tämä sitä, mitä minä haluan. Muissa itämaisissa uskonnoissa mietitään kuoleman jälkeistä elämää, mutta Buddhan mukaan ei tarvitse haihatella tuonpuoleisten asioiden kanssa."