Nuorukaisena Iisakki Suvilehto näytteli innolla nuorisoseurassa ja silloisella Laaksojen näyttämöllä. Haaveena oli yrittää sotien jälkeen teatterikouluun. "Siihen ei ollut kuitenkaan minkäänlaisia mahdollisuuksia, kun ei ollut rahaa niin paljon, että olisin päässyt edes pääsykokeisiin."
Toimeentulo oli silloin pätkätöiden varassa. Tehtiin metsätöitä ja kaivettiin ojia. Yhtenä kesänä Suvilehto oli töissä Merikosken voimalaitoksella Oulussa ja pääsi tutuksi näyttelijöiden kanssa. "Sovimme, että menisin harjoittelijaksi teatteriin, kun
teatterikausi alkaisi."
Kotoa tuli kuitenkin kirje, jonka sisältönä oli, että nuorta miestä tarvittiin heinäntekoon. "Siitä lähtien sitä niittämistä on riittänyt", Suvilehto sanoo.
Iloa teatterimiehelle on tuottanut se, että Esa-poika pääsi teatterikouluun. Hän vietti toissa talvena 40-vuotistaiteilijajuhlaa.
Nyt Iisakki Suvilehdon eläytymiskykyä tarvitaan erilaisissa tilaisuuksissa ja juhlissa. Näyttelemisen tilalle tuli lausunta. Hän rupesi käymään kansalaisopiston runopiirissä.
"Runot ovat hyvää aivovoimistelua. Siksi meninkin piiriin, että muisti säilyisi. Kun en pysty oikein lukemaan, aloin opetella runoja ulkoa. Tankkaan ja yöllä muistelen, miten ne menevät."
Suvilehto lausuu muun muassa Eino Leinon, Yrjö Jylhän ja Aaro Hellaakosken runoja. Viime keväänä hän lausui Pielaveden täpötäydessä kirkossa, jossa vietettiin sotainvalidien kirkkopyhää.
Suvilehto on suosittu esiintyjä erilaisissa tilaisuuksissa, kuten Sotainvalidien veljeskodissa Iisalmessa, jossa hän välillä asuu.
"Työvoima on sielläkin pantu tiukoille. Ovat keksineet minut. Tykkään kyllä siitä, mutta olen kiusannut henkilökuntaa, että käyttävät minua hyväkseen."
Suvilehto on 30 prosentin sotainvalidi ja saisi asettua asumaankin veljeskotiin.
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!