Runon oikukas Haitula

Akateemikko, rakastettu runoilija Kirsi Kunnas on luonut lukuisia modernin eläinsadun muodon saaneita osittaisia omakuvia: Tiitiäisen, Haitulan ja Kani Koipeliinin.

Runoviikon avajaispäivänä tiistaina paljastettiin Kajaanissa suven runoilijan Kirsi Kunnaksen runokivi. Siinä on teksti: "Mitkä kivet leimasin, mitkä leimasimme, ahnaalle elämälle." Kesäisen lämmin päivä säesti suven runoilijaa ja koko runoviikon avausta.
Runoviikon avajaispäivänä tiistaina paljastettiin Kajaanissa suven runoilijan Kirsi Kunnaksen runokivi. Siinä on teksti: "Mitkä kivet leimasin, mitkä leimasimme, ahnaalle elämälle." Kesäisen lämmin päivä säesti suven runoilijaa ja koko runoviikon avausta.

Akateemikko, rakastettu runoilija Kirsi Kunnas on luonut lukuisia modernin eläinsadun muodon saaneita osittaisia omakuvia: Tiitiäisen, Haitulan ja Kani Koipeliinin.

"Tiitiäinen ei ole mun keksimäni. Kyllä se on jostain tuolta Aleksis Kiven maailmasta taikka suomen kielestä varmasti", Kunnas nauraa.

"Tiitiäinen tarkoittaa pientä olentoa meissä itsessämme. Aikuinenkin ihminen löytää lapsen itsestään."

Kunnaksen onkin sanottu kirjoittaneen lastenrunonsa meissä jokaisesta asuvalle lapselle.

"Kirjoitin Tiitiäisen tuutulaulun 1955, kun mun sisareni tytär syntyi. Se oli sellainen pieni tiitiäinen. Omat lapseni, jotka syntyivät myöhemmin, ovat saman näköisiä. Vastasyntyneet ovat kuin vanhoja intiaanipäälliköitä ja hyvin omituisen näköisiä. Siihen tulee semmoinen pieni alkeellisuuden tai primitiivisyyden tuntu. Että metsäläisiähän me ollaan."

Lue Kirsi Kunnaksen haastattelu keskiviikon Kalevasta!

Ilmoita asiavirheestä