Haukipudas "Minun Saimi-mummuni oli värssyilijä. Hän värssyili itse ja viimeiseen asti luettiin runoja yhdessä."
Näin aloitti Pirjo Suvilehto yhteisrunohetken Haukiputaan vanhustentalossa.
Hän jakoi jokaiseen käteen ja pöytään vihkoset täynnä runoja V.A. Koskenniemestä Aulikki Oksaseen. Kaikkiaan tarjolla oli 72 kokonaista runoa.
"Meillä on kaikilla rakkaita runoja, vaikka monesti ajatellaan, että runot ovat niin hienoja ja korkeakulttuurisia. Monet runot ovat lapsuudesta asti tuttuja", johdatti Suvilehto pariakymmentä paikalle kokoontunutta mummua ja pappaa päivän aiheeseen.
Runotiskijukka
täyttää toiveet
Pirjo Suvilehto on aloittanut tiskijukkatyyppiset yhteiset runohetket kuudessa Oulun seudun kunnassa: Haukiputaalla, Kiimingissä, Muhoksella, Tyrnävällä, Limingassa ja Lumijoella.
Ideana on, että hän toimii tiskijukkana ja vanhukset sekä muut paikalle saapuneet voivat toivoa listalta yhdessä luettavia runoja yhteislaulutilaisuuksien malliin.
Runohetket ovat osa vuodenvaihteessa alkanutta ja vuoden kestävää EU-hanketta, joka keskittyy maaseutukuntien kulttuurin aktivoimiseen. Pilottihankkeen nimi on HIK eli Hyvinvointia ja iloa kulttuurista.
Kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen kannustava hanke etenee vaiheittain kuuden kunnan alueella. Hallinnosta vastaa Kiiminkijoen opisto ja hankepäällikkönä heiluu filosofian lisensiaatti Pirjo Suvilehto.
Maaseudulla
ei kikkailla
"Suomi on suurimmaksi osaksi maaseutua, mutta enimmäkseen puhutaan kaupungin asioista", totesi Tyrnävällä asuva kirjallisuuden sanansaattaja. "Ei se ole niin, että vain se, mitä kaupungissa tehdään, on merkittävää. Myös maaseudulla on ajattelevia ihmisiä. Maaseudulla turha kikkailu on poissa ja kirjoittaminen on aitoa."
Runohetkistä Suvilehto haluaa luoda lämpimiä sosiaalisia tilanteita, nostaa esiin mukavia muistoja ja aktivoida ikäihmisten muistia.
Kevätaurinko valaisi Haukiputaan vanhustentalon kokoustilaa ihka ensimmäisessä runohetkessä. Tunnelma oli odottavan jännittynyt. Sitten ääninauhalta purkautui Kultainen nuoruus Olavi Virran tulkitsemana. Se sulatti sydämet.
"Mukana on myös runoja, jotka ovat saaneet sävelen", juonsi Pirjo Suvilehto.
V.A. Koskenniemen Koulutieltä siirryttiin Risto Rasan kautta Lapin kesään ja Eino Leinoon. Vaikka Lapin kesä on lyhyt, runo oli niin pitkä luettavaksi, että väliin kaivattiin jo vesiryyppyä.
Omat runot ovat tervetulleita runohetkiin. Haukiputaalla ensi kertaa kohdattaessa vain yksi uskalias tunnusti ottaneensa omia mukaan. Hilja Kortelainen luki ääneen lapsuutensa Karjalan joulua ja nykyjoulua vertailevan runonsa. Karjalassa kinkku tuotiin taikinakuoressa eikä foliopaperissa.
Hilja Kortelainen paljasti, että runosuoni sykkii hänellä herkästi. "Se kyllä äkkiä käypi, jos alakaa."
Myös ikkunan vieressä istuneella vireällä Helvi Vahtolalla on runoja pöytälaatikossa.
"Olen riipustanut niitä aikoinaan, kun oli raskaat ajat. Nyt kun asiat ovat melko hyvin, niin runoja ei synny ollenkaan. Hyvin usein säkeet tulivat mieleen ulkoillessa", kertoo tämä kirjallisuuden suhteen kaikkiruokainen ja paljon lukeva runoihminen.
Pirjo Suvilehto toivoo, että vuoden jälkeen runohetket jäisivät elämään omillaan. Jo keväällä hän aloittaa niiden rinnalla myös koululaisvierailut ja kirjoittajakurssit.
Esimerkiksi Lumijoella ei ole hänen mukaansa koskaan järjestetty sanataidetapahtumia. Suvilehto suunnittelee, josko lumijokiset koululaiset löytäisivät kotiseututietoa Lumilyhty-vanhustentalon asukkaita haastattelemalla.
Viimeksi
Varikset yöllä
Sitten tulee aika lopettaa.
"Otetaanpa muutamat värssyt ja sitten kahvitellaan. Me yhdessä tehtiin tämä hetki. Ottakaapa ensi kerralla omat taiteelliset kykynne ja runonne mukaan!"
Tilaisuuden päätti Aale Tynnin Varikset yöllä.