Nykyrunous ei vaadi hiljaista seremoniaa tai vihkiytymistä runon äärelle.
– Kehotan itse aina lukemaan runoja mahdollisimman nopeasti, sanoo runoilija Eino Santanen.
– Siihen voi luottaa, että jos tekstissä on itseä kiinnostavia asioita, ne nousevat sieltä kyllä.
Eino Santanen sanoo aina vastustaneensa ajatusta, että runo pitäisi osata insinöörimäisesti purkaa ja oivaltaa välittömästi, mistä runo kertoo.
Kotimainen nykyrunous on tehnyt viime vuosina näyttävän paluun suullisen esittämisen perinteeseen. Nykyisin liverunoutta voi nauttia yhteisöllisenä ajanvietteenä kirjallisuusklubeilla, tai vaikka lounaalla, mikä on mahdollista 19.–23.8. 2015. Oulun Muusajuhlien aikaan.
Oulun Muusajuhlat-sanataidefestivaali tarjoaa monipuolisesti runoesityksiä, kirjallista esitystaidetta, sekä työpajoja, kirjailijavierailuja ja kirjanjulkkareita.
Runoilija Eino Santanen on yksi kirjallisen esitystaiteen uusista tekijöistä. Tänä vuonna Santanen ei kuulu Oulun Muusajuhlien esiintyjäjoukkoon.
Santasen neljäs runokokoelma Tekniikan maailmat palkittiin heinäkuun alussa Kajaanin Runoviikolla Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnolla.
Tekniikan maailmat pohtii kriittisesti ihmisen suhdetta rahaan ja tekniikkaan. Kiinnostusta on herättänyt teoksen setelirunosarja, jolla runoilija osallistuu rahan ja nykytalouden luonteesta käytävään keskusteluun.
Palkintoraati näki teoksen kunnianosoituksena historialliselle, sekä sotien jälkeiselle avantgardelle ja kiitti sitä miltei röyhkeistä typografisista ratkaisuista.
Runoilija myöntää kiinnostuksensa 1900-luvun alun ja myös sotien jälkeiseen avantgardeliikehdintään.
– Runouden ja tekemisen suhteen niissä on samastuttavaa henkeä. Koen tärkeäksi kirjoittamisen, joka pyrkii totuudellisuuteen taiteen suhteen.