Taas viilenee lämpö kesän
syysiltaan tummuvaan.
Yö saapuu synkkä, musta
kera muiston kaihoisan.
Uuteen aamuun sumujen harso
hiljaa hälvenee.
Pihanurmi vihreä peittyy
kimallukseen kirkkaaseen.
Kastepisarat kauniit, herkät
on aurinko herättänyt.
Vielä hetken ne hehkuvat ehjät
ikivoimasta rakkauden
ja muistojen helminauhaan
helmen hehkuvan pujottaa saan.