”Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on
laulanut mahtaja heimonsa hengen.”
Rannalla Hövelönlahden
aikaan aamun heinäkuisen
elon maljaan kiinni tarttui
käsi poian tuiretuisen.
Sitä arvannut ei kukaan,
että lapsi nuorimmainen
jumalien keinuun joutuu.
Kesken päättyy matka mainen.
Tuskin pääsi päivänkukkaan
jälkeläinen Mustos-suvun,
kun jo hurme valui hukkaan,
päätti elonpäiväin luvun.