Sähköjunaliikenteen ulottuminen Rovaniemelle on koko Pohjois-Suomen kannalta hyvä uutinen. Seuraavaksi pitää saada vauhtiin Oulun ja Seinäjoen välisen rataosuuden perusparannus.
Kaksikerroksisen Intercity-sähköjunan saapuminen Rovaniemen rautatieasemalle oli keskiviikkona tapaus, jota oli syytäkin juhlia. Pitkään odotetun työn valmistuminen lähentää Lapin pääkaupunkia Ouluun, kun kaupunkien välinen junamatka lyhenee noin puolella tunnilla. Tämä tapahtuu vuoden 2006 alkuun mennessä.
Kun radalla kulkeva kalusto samalla nykyaikaistuu, voi olettaa, että matkustajamäärät reitillä kasvavat. Yhteyksien paraneminen on kummankin kaupungin etu. Lappilaisten näkökulmasta juna myös kohentaa kilpailukykyään Etelä-Suomeen matkustettaessa.
Myönteisestä askeleesta huolimatta Pohjois-Suomen rataverkon käytön ja kehittämisen näkymiä varjostaa parikin ongelmakohtaa. Hankaluuksia voi syntyä lähivuosina Länsi-Lapissa, jonne Kolarin-junat ovat tuoneet talven matkailusesongin aikana tuhansittain turisteja etelästä. VR kuitenkin luopuu vähitellen nykyisistä sinisistä vaunuistaan ja siirtyy kalustoon, joka ei sähköistyksen puuttuessa voi kulkea Kemistä Länsi-Lappiin. Pahimmassa tapauksessa koko hyvin toiminut matkailuyhteys katkeaa.
On syytä toivoa, että ongelmaan löydetään toimiva ratkaisu, jotta alueellisesti tärkeä yhteys ei lopahda kalustovaikeuksiin. VR-yhtymän pääjohtaja Henri Kuitunen nosti keskiviikkona esiin mahdollisuuden, että tarvittavan kaluston hankintaan saataisiin ulkopuolista rahoitusta. Hän myös esitti kysymyksen, olisiko liikenne- ja viestintäministeriö halukas ostamaan matkailuliikennettä. Kumpikin vaihtoehto kannattaa selvittää eikä nostaa käsiä pystyyn liian helposti.
Pohjoisen Suomen kannalta olisi kuitenkin kaikkein tärkeintä saada viimeinkin liikkeelle Oulun ja Seinäjoen välisen rataosuuden perusparannus. Suomi on pitkä maa, ja yhteyksien pohjoisesta etelään on toimittava kunnolla niin ihmisiä kuin tavaraakin liikuteltaessa. Pohjanmaan tasamailla kulkevalla suoralla radalla ajetaan nyt omituisen hitaita nopeuksia, kun monessa maassa junien normaalinopeudet jo lähentelevät 200:aa kilometriä tunnissa. Myös raskas tavaraliikenne kärsii Oulu-Seinäjoki-radan huonosta kunnosta.
Osuuden perusparannus oli jo lupaavasti korkeimmalle nostettu suuri ratahanke liikenneväyläohjelmassa, jonka nykyisen hallituksen ministeriryhmä alkuvuonna julkisti. Siihen nähden hallitus teki viime tiistaina oudon ja yllättävän ratkaisun, kun se vetäisi Lahti-Luumäki-rataosuuden kohentamisen tuoretta tulosopimusta tukevaksi toimeksi ohi Oulun-Seinäjoen välin. Etelän hankkeelle on siten luvassa rahaa jo vuodelle 2007. Samalla tavoin Pohjanmaan radan ohitti tiehanke Lappeenranta-Imatra.
Periaatepäätöksen taustalla oli hallituksen mukaan teollisuuden kilpailukyvyn parannus. Sitä päätös epäilemättä vahvistaa - niin kuin jokainen muukin maan tärkeiden liikenneväylien kohennus vahvistaisi. Se miksi nyt päätettiin poiketa hallituksessa aiemmasta linjauksesta, jää hämäräksi. Suomi on tosin sitoutunut EU:n puitteissakin luomaan nopean junayhteyden Helsingistä Pietariin. Tavoitteena on ollut, että junamatka kestäisi vuonna 2008 noin kolme tuntia, mutta se ei vielä selitä hallituksen tiistaista päätöstä. Vaikuttaakin siltä, että Kaakkois-Suomesta ovat viime kuukausien aikana olleet liikkeellä taitavat lobbarit, joiden vaatimuksille Vanhasen kabinetti pehmeni.