Kärppien kapteenia Jari Viuhkolaa tuurannut varakapteeni Jouni Loponen liittyi tiistaina arvovaltaiseen joukkoon, kun hän kävi ottamassa vastaan Harry Lindbladin nimeä kantava muistopalkinnon runkosarjan voiton kunniaksi. Loponen ei tuuletellut, eikä pokaalia nostellut, kuten ei kukaan hänen edeltäjistäänkään Markku Kiimalainen 1987, Sakari Palsola 2005 ja Lasse Kukkonen 2006.
Eipä tietenkään. Ei runkosarjan voitto ole mikään täyttymys.
Tavoitteet ja unelmat siintävät aivan toisaalla, vaikkakin runkosarjan voitto luo tulevaisuuteen parhaan mahdollisen ponnahduslaudan.
Kauden kruunu on Kanada-malja - ehkä Suomen himoituin pokaali. Tällä hetkellä sen kimpussa on vielä kymmenen joukkuetta, mutta muutaman päivän päästä enää kahdeksan.
Iso luuta alkaa lakaista 15. alkavissa puolivälierissä, joissa raastavan taistelun jälkeen rantapalloja joutuvat katselemaan neljän joukkueen pelaajat.
Suomen mestari on selvillä viimeistään yli kuukauden päästä 16. päivänä huhtikuuta.
PuolustajaJukka-Pekka Laamasen värväämisen mielekkyydestä mestarijoukkue HPK:sta Kärppiin on katsomo- ja käytäväkeskusteluissa taitettu peistä koko kauden, eikä vähiten sen takia, että viime keväänä allekirjoitettu sopimus kattaa peräti neljä kautta.
Viimeistään nyt Laamanen on ansainnut kannuksensa myös Oulussa, eikä hänen tärkeyttään tehomiehenä voi asettaa kyseenalaiseksi. Ylivoimapelin viivamoottorina pelaava Laamanen rikkoi tällä kaudella kaikkien aikojen kärppäpuolustajien piste-ennätyksen pohjustamalla peräti 26 joukkueensa maalia.
Edellisen ennätyksen (23) jakoivat Juha Tuohimaa kaudella 1979-80 ja Ari Vallin 2005-2006.
Laamasen tekemä ennätys on niin hyvä, että sillä hän voi kompensoida ne lukuisat ns. turhat kahden minuutin jäähyt.
SM-liigan runkosarjan suurin henkilökohtainen yllättäjä on eittämättä Lukon Juha-Pekka Haataja, joka takoi ällistyttävän kovat pörssipisteet 27+32=59, paransi omaa kausiennätystään huikeasti 34 pisteellä ja jäi vain yhden maalin päähän koko pistepörssin voitosta. Hänen tutkaparinsa Pekka Saarenheimo saa niin ikään myhäillä tyytyväisenä pisteisiinsä 19+27=46 - parannusta aikaisempaan 11 tehopistettä.
Parivaljakko teki viime kesänä täsmälleen oikean ratkaisun karistaessaan kotikaupunkinsa Oulun pölyt jaloistaan ja lähtemällä pää edellä kohti suurempia haasteita. Kärpissä ja Oulussa tie oli tavallaan tukossa, koska kivikovassa kokoonpanossa ei ollut vapaita paikkoja riittävän suuriin ruutuihin.
Lukko tarjosi mahdollisuuden, johon parivaljakko tarttui ja löysi Raumalta lännen kultamaan. Henkilökohtaisesti Haataja ja Saarenheimo pelaavat nappikautta, mutta joukkueena Lukon taivallus on ollut epätasaista. Esimerkiksi kuntopuntarissa se samalla tasolla kuin matalan profiilin JYP ja KalPa.
Yhtä käsittämätön kuin Haatajan paraatimarssi, on Kärppien Tommi Paakkolanvaaran jäähyttömyys. Miten on mahdollista, että jäähyjen luvatussa maassa - SM-liigan kaukalossa - mies tahkoaa ilman jäähyn jäähyä kaikki pelaamaansa 45 ottelua?
Kysymys on sijoittumisesta eli pelin lukemisesta. Puolustavana sentterinä Paakkolanvaara ei jää vastustajan taakse, eikä joudu koukkimaan.
Kun Kärppien keskushyökkääjien joukossa tulevaisuudessa kuitenkin tapahtuu suuriakin muutoksia, eipä aikaakaan, kun suurena lupauksena pidettävä Paakkolanvaara lunastaa paikkansa joukkueen ykkössentterinä.
Ehkä jo kaudella 2008-2009.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi