Välskärin kertomukset irtosivat tässä kuussa pääkaupungista eurolla, kertoo miesääni itsensä kirjailijan Johan Ludvig Runebergin (1804-1877) nimikkopäivänä kirjasylillisen takaa.
Sylillisessä ei ole ainoatakaan Runebergiä.
Kasa kertyi ensimmäisten kymmenminuuttisten aikana Oulun kaupunginkirjaston myydessä keskiviikkona ensimmäistä päivää vuoden 2003 poistoeriään.
"Runeberg on suomalaisen kirjallisuusidentiteetin kulmakivi. Kivi on kuitenkin toista! Runebergiä en ole silmiini saanut. Kiven Seitsemän veljestä kyllä, mutta se on jo hyllyssä", tilittää tungoksessa Jonna Makkonen ja puristaa Jaana VenkulanTieteen iloja sekä Robert Jordanin Maailman silmää käsissään. Matemaatikoksi itseään kouluttava tarttuu edulliseen tilaisuuteen.
Tyhjennyshyllyjen välistä museojulkaisuja hamuava tietää kertoa, että niitä kyllä kustantajaltakin saa suoraan eurolla.
Käsi käy pinoon. V.A. Koskenniemeä. Kirjoilla on omat kohtalonsa. Sivu se ja se, kirjallisuusviikolta vuonna 1923: "Nykyaikaisessa kulttuurielämässä on kirja epäilemättä mahtava ja tärkeä väline. (...) Tai jos tahdomme pysyä omien kirjailijaimme piirissä omistakaamme päivämme Runebergin Hannan juhannusillalle tai seuratkaamme Aleksis..."
Eräkirjallisuudesta löytyy Taneli Seppälän oma Runeberg: A.E. Järvistä.
Ottaisitko Runebergiä jos löytäisit? Kysymyksen vastaanottaa Päivi Kynkäänniemi. Hän on opiskelija ja plakkarissa on jo Topeliuksen Talvi-iltain tarinoita: "Vaikea täältä on jotain erityistä löytää. Pitää katsoa, mitä sattuu kohdalle."
Kun en löydä Runebergiä otan - tosin sattumalta - Kasimir Leinon väistökirjan Prosper Mériméstä. Väitöskirja on saanut levätä rauhassa sitten syntymänsä. Vuodesta 1895 alkaen. Sen sivujakaan ei ole vielä leikattu avautumaan toisistaan!
