Rumpu oli vanhan ajan te­le­vi­sio

Vaikka Lapin shamaanit alkavat olla jo mennyttä aikaa, ei rumpujentekoperinne ole vielä täysin kadonnut tästä maasta.

Kierikissä rummuntekokurssille osallistunut Tuula Laitinen esittelee viikonlopun aikaansaannostaan. Rakennusvaiheessa eniten Laitista jännitti, miten kalvo pysyy sileänä rummun kuivaamisen jälkeen, mutta huoli oli turha ja lopputu
Kierikissä rummuntekokurssille osallistunut Tuula Laitinen esittelee viikonlopun aikaansaannostaan. Rakennusvaiheessa eniten Laitista jännitti, miten kalvo pysyy sileänä rummun kuivaamisen jälkeen, mutta huoli oli turha ja lopputu

Vaikka Lapin shamaanit alkavat olla jo mennyttä aikaa, ei rumpujentekoperinne ole vielä täysin kadonnut tästä maasta. Kierikissä rakennettiin viikonloppuna kivikautisia rumpuja ja jälki oli taidokasta.

Vanhan rummun rakentaminen omin käsin luonnon materiaaleista on haastava tehtävä.

Rummun kehä tehdään haavasta, kalvo poronnahasta. Rumpu värjätään luonnon omilla väreillä, kuten suopursulla tai kävyillä.

"Vaikein vaihe on sitoa kalvo kehään. Prosessi voi näyttää helpolta, mutta loppukädessä ei synny kahta samanlaista. Ohjaajien rooli tässä on vain vinkata ja rohkaista kurssilaisia", rummuntekokurssin opettaja Pirjo-Riitta Haimila kertoo.

Tämän kokemuksen jakoi myös Tuula Laitinen, joka oli yksi kurssin kymmenestä osallistujasta. "Sidonnan onnistuminen ja kalvon saaminen sileiksi oli vaikeinta. Tämä oli kaikin puolin oikein hyvä kokemus, Laitinen kiitteli.

Lue lisää maanantain Kalevasta!

Ilmoita asiavirheestä