Millainen Kainuu näyttäytyy matkailuesitteiden ulkopuolella? Mitä selviää, kun katsoo epäonnistuneeksi tai keskeneräiseksi kokemaansa maisemaa tai rakennusta?
Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii Oulun lääniin taidetunnustuksen vuonna 2005 saanut Kajaanin Generaattori yhteisötaideprojektissaan Ruma. Pilottialueena on matkailupitäjä Sotkamo, mutta rumuutta on tarkoitus tarkastella jatkossa myös muissa Kainuun kunnissa.
"Tavoitteena ei ole määrittää sitä, mikä on kaunista ja mikä on rumaa vaan tarkastella ja kehittää omaa havainnointia. Ruman kokeminen on puhtaasti henkilökohtaista", kuvaa Generaattorin taidekasvattaja Laura Kauppinen.
Rakennetun ja luonnon ristiriita
Sotkamon ryhmää on vetänyt kuvataiteilija Marika Nilosaari. Työryhmän työskentelyyn ovat voineet osallistua kaikki asiasta kiinnostuneet.
Viime syksynä kymmenhenkinen työryhmä käveli ympäri Sotkamoa ja kiinnitti matkailumainosmaisemien sijasta huomionsa rumiksi koettuihin paikkoihin ja rakennuksiin.
Ruma konkretisoitui ryhmän käsissä lopulta diaesitykseksi ja ympäristötaideteokseksi. Lumiteos kuvaa Sotkamon kirkonkylän entisiä harjuja. Harjujen päällä on parisenkymmentä jätkänkynttilää, joiden kylkiä koristavat työryhmän koostamat mietelauseet.
Sotkamolaisten hankkeessa painottuu rakennetun ympäristön ja luonnon välinen ristiriita.
Taidekasvattaja Laura Kauppisen mielestä sotkamolaiset ovat tarttuneet siihen, mikä tuntuu heistä tärkeimmältä.
"Sotkamo on kauniin luonnon ympäröimä. Täällä eletään luonnon keskellä. Suuressa kaupungissa hanke olisi saanut varmasti erilaisen ilmiasun", Kauppinen luonnehtii.
Nykytaiteessa paljon rumaa
Tekeekö ruman kuvaaminen taideteoksestakin ruman? Laura Kauppisen mukaan ei. Rumaa voidaan kuvata kauniina ja kaunista rumana.
"Nykytaiteessa käsitellään paljon rumaa ja ei yleviä asioita. Se näkökulma kiinnostaa minuakin", Kauppinen miettii.
Valokuvaajista tunnustusta reuna-alueiden estetisoijina ovat saaneet muun muassa Esko Männikkö ja Pekka Turunen.
Esine tai rakennus voi olla sinällään kaunis, mutta kun sen sijoittaa sopimattomaan ympäristöön, siitä tulee ruma. Hirsinen omakotitalo istuu kainuulaiseen harjumaisemaan kuin Esko Männikön kameranjalka peräkammarinpojan lattialle.
Sen sijaan teollisuusrakennusten viereen, tiheälle omakotialueelle survottu hirsitalo saa ohikulkijan vaivautumaan. Sellainenkin esimerkin työryhmä löysi Sotkamosta.
Loppunäytös
perjantaina
Työryhmän vetäjä Marika Nilosaari toivoo, että ympäristöteos saa ihmiset pohtimaan, millainen Sotkamo olisi kirkonkylänä, jos sen läpi kulkeneet harjut ja suppolammet olisi säilytetty.
"Teos voi kuvata myös niitä vielä olemassa olevia harjuja, jotka toivottavasti säilyvät. Toive olisi, että katsoja heräisi miettimään, mitä hän voisi tehdä ympäristönsä ja ihmisen hyvinvoinnin eteen", Nilosaari sanoo.
Sotkamon Ruma-projekti on saanut ainakin paikallislehden heräämään. Lehti käynnisti syksyllä kilpailun Sotkamon kauneimmista maisemista yhdessä kainuulaisen mainostoimiston omistajan kanssa.
Ruma-projektin loppunäytös alkaa perjantaina diaesityksenä ja jatkuu illalla ympäristöteoksen polttamisena. Jätkänkynttilöiden mukana häviävät pienhiukkasina ilmaan sekä aforismit että lumiset harjut. Seuraava aamuna on useimpien mielestä paikalla vain ruma sotku.
