Melkoinen määrä rullaluistimia pölyttyy näinä päivinä suomalaiskotien komeroissa. 1990-luvun lopun buumi on tasoittunut ja lajia harrastavien määrä selvästi laskenut kiivaimmista vuosista.
Pyöräteillä huiski parhaina aikoina rullilla jopa 400 000 kansalaista, mutta vuoden 2006 Suuren suomalaisen liikuntatutkimuksen mukaan määrä on puolittunut.
Erityisesti nuoriso on heittänyt luistimet nurkkaan. Kevyen liikenteen väylät eivät tosin ole tulleet sen myötä turvallisemmiksi, kun pienimmät liikkujat jyrätään nykyisin rullaluistimien sijasta skoottereilla.
Kuntokaan ei mopon kyydissä parane.
"Rullaluistelun ilmoittaa liikuntaharrastuksekseen noin 200 000 suomalaista ja heistä vain 33 000 on alle 18-vuotiaita. Suurin huuma on mennyt ohi, mutta laji on juurtunut tiukasti Suomeen", sanoo rullaluistelun lajipäällikkö Lauri Paalasmaa Suomen Luisteluliitosta.
"Voi sanoa, että rullaluistelu on tuulipukuistunut ja urheilullistunut. Siitä on tullut aikuisväestön tärkeä kuntoilumuoto."
Juoksua tehokkaampaa
Fyysisen kunnon kohottajana rullaluistelu on tehokasta hommaa. Paalasmaan mukaan luistellessa aktivoituu 30 prosenttia enemmän lihaksia kuin esimerkiksi juostessa. Jos lenkille ottaa mukaan sauvat, saa kroppa vielä enemmän ja monipuolisemmin liikettä.
"Sauvat myös laskevat pelkokynnystä lähteä luistelemaan. Niistä saa tukea, joskin turvallisuuden tunne voi olla harhaa. Ensin pitäisi aina opetella luistelemaan ilman sauvoja, jotta hallitsee tilanteen", Paalasmaa sanoo.
Takavuosien muoti-ilmiötä muistellessa unohtuu, että rullaluistelu ei suinkaan ole uusi juttu Suomessa. Ensimmäiset SM-kisat pidettiin jo vuonna 1959 ja mestaruudet on ratkottu siitä saakka.
Alkuaikoina rullailu oli pikaluistelijoiden kesäharjoittelua ja hauskanpitoa.
Oulun luistelu-urheilun suuri mies Pentti Kiiskinen muistaa, että jo vuonna 1957 luisteltiin rullilla Lammassaaren tanssilavalla. Luistimet olivat omatekoisia ja suurin osa teistä hiekkapintaisia, joten kovin laajasti ei sen aikaisilla rullaluistimilla liikuttu.
Nykyisin Paalasmaa puhuisi rullaluistelusta ja pikaluistelusta omina lajeinaan.
"Kun oikeat rullaluistimet tulivat kauppoihin 1990-luvulla, syntyi uusi laji. Pikaluistelijatkaan eivät välttämättä enää treenaa rullilla, koska niitä varten on kehittynyt aivan oma luistelutekniikkansa", hän sanoo.
Kilpaurheilua maailmalla
Rullaluistelu on myös monipuolinen kilpailulaji, joskin Suomessa marginaalinen sellainen. Suomen mestaruuskisat ja rullakiekkoturnaukset mielletään enemmän kesähuveiksi kuin kilpaurheiluksi.
Maailmalla rullaluistelun asema on kuitenkin toinen. Harrastajia ja lajin ammattilaisia on yksin Euroopassa valtavat määrät, Aasiasta puhumattakaan.
Luisteluliiton kouluttaja Kimmo Ilmavirta kiertää itse maailmancupin kisoja. Hänen mukaansa rullaluistelua voi verrata sillä tasolla ammattilaispyöräilyyn. Cupiin osallistuu kaupallisia luistelutalleja ja kiertueen virallinen kieli on ranska.
"Esimerkiksi Italiassa rullaluistelu ei ole kuntoilua, vaan puhtaasti kilpaurheilua. Rullaluistelu on hiljattain valittu Aasian kisojen uudeksi lajiksi ja se on myös KOK:n listoilla ehdolla kesäolympialaisiin", Ilmavirta uskoo.
Ja kukapa tietää, ilmaston lämpiämisen myötä rullaluistimilla voi olla pohjoisella pallonpuoliskolla vielä paljonkin käyttöä. Jos talvet alkavat olla menneen kaltaisia, ei oikeita luistimia tarvitse kovin usein teroittaa Oulunkaan korkeudella.
"Rullaluistimet voivat olla luonteva valinta, jos kevät alkaa heti Tervahiihdon jälkeen", naurahtaa Lauri Paalasmaa.
Lajipäällikkö kehuu samaan hengenvetoon Oulun olosuhteita. Missään muualla Suomessa rullaluistelun harrastaminen ei ole yhtä vaivatonta, koska Oulun pyörätieverkosto on vertaansa vailla.
"On muuten hassu juttu, että liikuntatutkimuksessa haastatelluista 27 prosenttia kertoi käyttävänsä kevyen liikenteen väyliä kuntoilupaikkanaan, vaikka mikään urheilutoimi ei niitä hallinnoi", Paalasmaa pohtii.
"Tulee mieleen, mihin kannattaisi urheilurakentamisessa satsata, jotta suomalaisten kunto lähtisi nousuun ja paino laskuun."