Oulu Rullakiekko voi olla vaarallinen peli.
Näin ainakin, jos samaan kaukaloon sattuu jääkiekon puolihullu maalivahtilegenda Dominik Hasek. Eläkkeelle vetäytynyt tshekkivahti rusikoi toukokuussa vastustajansa sairaalakuntoon ja nyt Hasekia odottaa pahoinpitelysyyte ja mahdollinen vankilatuomio.
Myös Maikkulan kaukalon rullakiekkovuorolla luistelee ex-huippu-urheilija. TietoEnatorin työntekijöiden ei kuitenkaan tarvitse pelätä pelikumppaninsa pimahtamista.
SK Pohjantähden suunnistaja Timo Karppinen, 35, on leppoisa ja rauhallinen kaveri, joka ei tee pahaa kärpäsellekään.
"Jääkiekko? Kyllähän sitäkin tuli nuorempana harrastettua, mutta olin lajiin liian köykäinen. Kyllä minä olen tainnut syntyä suunnistajaksi", Karppinen hörähtää.
Paha mennä väittämään vastaan.
Meriittilistan kaksi henkilökohtaista MM-hopeaa (1993 ja 1997) ja nuorten Euroopan mestaruus (1987) puhuvat omaa kieltään Karppisen lajivalinnan oikeellisuudesta.
Filosofi ajelehtii
virran mukana
Karppisen uran tähtihetket ajoittuvat 1990-luvulle. Harjoittelumäärät ovat tippuneet huippuvuosista, mutta kisoihin hiljainen oululainen osallistuu yhä mielellään.
Suurin muutos on tapahtunut ajattelumaailmassa. Analyyttisen huippu-urheilijan tilalle on astunut filosofinen nautiskelija, joka kulkee elämässä "virran mukana".
Suunnistusta Karppinen jatkaa niin kauan kuin jalat kantavat, mutta "tavoitteellinen kilpailutoiminta" - kuten hän itse asian muotoilee - loppuu syyskuun SM-viesteihin.
"Joskus aiemmin menin lenkille, koska se oli merkitty harjoitusohjelmaan. Nykyisin teen asioita hetken mielijohteesta."
"Juuri tällä hetkellä minua kiinnostaa musiikki. Aion opetella rämpyttämään jotain soitinta", Karppinen virnistää.
Ei ole syytä epäillä, etteikö Karppinen hurmaisi lähitulevaisuudessa ystäviään vaikkapa kitaran sävelillä. Kova tahto on ennenkin ohjannut hänet sankaritekoihin.
Uraansa Karppinen muistelee hyvillä mielin, vaikka kansainvälisten kisojen voitot ovat olleet harvinaista herkkua.
Taustoihin perehtymätön kiljukaula saattaisi nimetä Karppisen jopa ikuiseksi kakkoseksi. Henkilökohtaisten MM-hopeamitaleiden lisäksi kakkossijoja löytyy muun muassa MM-viestistä (1995 ja 1997) sekä Jukolasta (1999).
"Tiedän juosseeni monia hyviä kisoja - välillä isoissa, välillä pienemmissä ympyröissä. Se riittää minulle aivan hyvin", Karppinen tyytyy kuittaamaan.
Synninpäästö joukkuekaverille
Kahden viikon takaisessa Jukolan Viestissä Karppinen hoiti Pohjantähden kuudennen osuuden.
Lähtökohdat eivät olleet kaksiset, sillä Teuvo Heimonen romahti edellisellä pätkällä 16 minuutin päähän kärjestä.
"Tiedän tunteen, sillä itse tilttasin keväällä Tiomila-viestin pitkällä osuudella."
Kokeneelle joukkuekaverilleen Karppinen antaa täydellisen synninpäästön.
"Ja kuka enää muistaa, että 1999 Teuvo piti ankkurina Pohjantähden Jukolan voittotaistossa. Ykkössija taisi jäädä kuuden sekunnin päähän", Karppinen muistuttaa.
Karppisen solidaarisuus on ihailtavaa, mutta totuutta se ei peitä.
Pohjantähden tämänvuotinen Jukola-esitys (27:s) oli todellinen pohjanoteeraus.
Kalevan Rastiviesteissä oululaisjoukkueella on pelissä paljon - kaikista tärkeimpänä oma maine.
Monien muistojen Rastiviestit
Karppinen on päässyt juhlimaan Rastiviestien voittoa kolmesti. Tapahtuma piirtyisi Karppisen papereissa korkealle ilman voittojakin.
"Hieno perinne. Pohjoisen suunnistajat kokevat tärkeäksi sen, että alueella on jokavuotinen viestikilpailu."
Makeimmat muistot ajoittuvat vuoteen 1997, jolloin kilpailtiin Rokualla.
"Hyvä kisa, hyvä fiilis. Silloin omakin tossu liikahti iloisesti", Karppinen innostuu.
Tossu liikuu iloisesti myös tänään, mikäli maestron puheita on uskominen.
"Miesten viestin voittaja? SK Pohjantähden ykkösjoukkue", Karppinen sanoo silmää räpäyttämättä.
Se siitä vaatimattomuudesta.
Ehkä Karppisella ja Dominik Hasekilla on sittenkin jotain yhteistä.
