Pitkä rullalauta eli longboard käy kunnon kohottajaksi.
"Sillä pääsee liikkumaan hyvää pyöräilyvauhtia. Kaikki lihakset tekevät töitä ja jalat ovat äkkiä maitohapoilla", oululainen Jani Tukeva sanoo.
Lautailureissun jälkeen myös vatsa- ja pakaralihaksissa on tuntemuksia siitä, että jotain on tehty. Koko lihaksisto pääsee hommiin, kun lautailijan on pidettävä tasapainoaan yllä.
"Alkukeväästä kunto kasvaa nopeasti", Tukeva tietää.
Tukevan noin metrin mittainen longboard on selkeästi muita rullalautoja pidempi. Siinä on suuremmat renkaat ja leveämmät akselit. Lauta on myös tavallisia lautoja korkeampi. Suurien ja pehmeämpien renkaiden ansiosta lauta antaa anteeksi hieman epätasaisemmankin pinnoitteen, joten sillä pääsee etenemään hyvin pyöräteitä pitkin.
Tukeva lautailee tavallisesti parinkymmenen kilometrin lenkkejä, mutta joskus matkalle voi tulla mittaa viitisenkymmentä kilometriä. Yhtä soittoa ei lenkkiä tehdä, vaan tauolla repusta kaivetaan evästä ja energiajuomaa.
"Laudalla olevalle jalalle jännityksessä oleminen on raskasta."
Tukeva tekee tilanteesta riippuen parisen lautailulenkkiä viikossa. Hän laskee, että potkittuja kilometrejä saattaa kertyä useita satoja kesässä.
Tukeva aloitti lautailun kuusivuotiaana. Ensin alla oli pieni rullalauta. Ensimmäisen longboardinsa hän hankki 1995.
Pitkälläkin laudalla pystyy tekemään temppuja, mutta pääasiassa Tukeva käyttää sitä siirtyäkseen paikasta toiseen. Matkalla tulee sen verran hiki, että kouluun ja asioille hän ei laudalla lähde.
"Monet aikoinaan lautailua harrastaneet ja lautailun uudelleen aloittaneet saavat pitkällä laudalla helpommin lajista kiinni. Pienen laudan päällä on vaikeampi pysyä", Tukeva kertoo.
Perustemppuja hän vielä treenaa, mutta vähenevässä määrin. Iän karttuessa loukkaantumisia on tullut ja itsesuojeluvaisto on kasvanut.
Kovimmalle koetukselle pitkää matkaa lautaillessa joutuvat laudan kannen hiekkapaperit eli gripit, pyörien laakerit ja akselit. Hiekkapaperit saa vaihtaa parikin kertaa kesässä, jotta pito kenkien alla pysyy. Muut osat kestävät tavallisesti koko kesän.
Lauta saattaa kulua loppuun ja lohkeilla päistä. Jotkut laudat pystyy käyttämään kahteen kertaan. Oman kuluneen lautansa Tukeva on piirtänyt ja hionut uuteen muotoon.
Lautoja voi ostaa paketteina, mutta Tukeva hankkii kaikki osat erikseen, jolloin laudasta saa mieleisensä.
Rullalautojen osia saa Suomesta jo varsin mukavasti, mutta Tukeva on käyttänyt longboardeissaan myös 1980-luvun lautojen osia. Tuolloin laudat olivat leveämpiä ja renkaat suurempia, joten osat passaavat hyvin uusiokäyttöön. Valmispaketit ovat Tukevan mielestä kohtuullisen laadukkaita ja niillä pääsee harrastuksessa alkuun.
Vaikka Jani Tukeva on seissyt laudan päällä jo pitkään, on longboard jatkanut hänen nuoruusvuosien lautailuharrastustaan. Koordinaatiokykykin pysyy lautaillessa hyvänä.
Kerran Rovaniemen maisemissa autoillessaan Tukeva osui kaverinsa kanssa vasta vedetyn asfaltin kohdalle. Tukeva otti laudan alleen ja lähti laskettamaan uutta asfalttitietä alamäkeen.
"Kaveri ajoi perässä autolla ja mittasi huippunopeudeksi kuusikymppiä", Tukeva muistaa.
Mäkimatka sujui hyvin loppuun asti, vaikka mutkan takana palloili porotokka. Tukeva lautoineen selvitti yllättävän tilanteen pyöräyttämällä täpärästi kahden poron välistä.