On vaikea kuvitella, että helsinkiläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Anneli Poutiainen on ollut hämyisten kasinoluolien kanta-asiakas. Ei myöskään uskoisi, että energisellä naisella on kannettavanaan kymmenen vuoden pelikierteestä kertynyt elinikäinen velkataakka.
Hän arvelee menettäneensä pelivuosinaan noin 170 000 euroa ja nykyiset velat päälle.
Poutiaisen pelikierre alkoi makeasta voitosta risteilymatkalla 1990-luvun alussa. Koskaan aiemmin hän ei ollut tuntenut pakonomaista tarvetta pelaamiseen. Pelisalitkin olivat tuttuja lähinnä vain amerikkalaisista elokuvista.
"Näin ihmisiä jonottamassa pelisaliin ja ajattelin itsekin pistäytyä siellä uteliaisuuttani. Sitä laivamatkaa kadun. Pelihimoani en voi katua, koska se on sairaus."
Ensimmäinen voitto jäi kalvamaan ja helppo raha houkutteli. Rahaa oli saatava, sillä muuten ruletti ei pyöri. Poutiainen rahoitti pelaamisensa pankkilainoilla, ystäviltään eri verukkeilla saaduilla vipeillä ja joskus jopa lapsilisillä. Lopulta hän menetti oman osuutensa perheen yhteisestä asunnosta. Työnsä hän hoiti mallikelpoisesti, mutta illat vierähtivät kasinolla rulettia pelatessa.
"Suurpelurilla ei ehdi olla muuta elämää kuin työ, koti ja pelaaminen. Ajatukset ovat koko ajan pelaamisessa kiinni. Kysyy aikamoisia voimavaroja hoitaa työnsä kunnialla. Olin itsekin aika väsynyt, kun nousin peli-illan jälkeen varhain suhteellisen raskaaseen yläasteen äidinkielen opettajan työhön."
Poutiainen huomasi jo pelaamisensa alkuvuosina, että hän on riippuvainen pelaamisesta. "Olin menettänyt aika paljon rahaa, mutta en voinut tunnustaa sitä eikä minulla ollut kykyä hakea apua."
Sukulaisensa kehotuksesta hän lopulta haki apua riippuvuuteensa hypnoosista. Tilanne ei kuitenkaan helpottunut kuin tilapäisesti. Välillä hän saattoi olla vuoden pelaamatta itse hankkimansa pelikiellon turvin, mutta määräajan umpeuduttua ruletin houkutus kävi liian suureksi.
1990-luvun lopulla ahdinko kävi liian suureksi, kun velkojat vaanivat kaikkialla. Poutiainen yritti itsemurhaa. Sairaalareissun jälkeen hän kävi psykiatrilla, mutta ei kokenut saavansa apua. Mielialalääkityksestä hän kieltäytyi. "Psykiatrilla ei tuntunut olevan tietämystä peliriippuvuudesta, ainoastaan alkoholismista. Kävin myös GA-vertaistukiryhmän (nimettömät pelaajat) kokoontumisissa, joissa huomasin, että en ole riippuvuuteni kanssa yksin."
Ratkaisevaa toipumisessa on ollut kirjoittaminen. Poutiainen halusi kirjoittaa kokemuksistaan kirjan. Viime viikolla julkaistussa Rulettipäiväkirjassaan hän kuvaa kasinomaailmaa ja elämäänsä peliriippuvaisena.
Kirjan kirjoittamisen myötä hän on saanut perspektiiviä omaan riippuvuuteensa. "Ihmettelen, kuka on tuo nainen. Miten akateemisesti koulutettu nainen joutuu pelihelvettiin? Olen aina ollut päättäväinen, säntillinen ja rehellinen ihminen, mutta silti ajauduin aivan päinvastaiseen elämään."
Yksi yleisimmistä peliriippuvuuden syistä on jännityksen hakemisen elämään, mutta Poutiaiselle pelaaminen oli silkkaa rahan hankintaa. "Olin ahne ja yliöoptimisti, sillä luulin voittavani aina. Oli hirveä homma ottaa takaisin häviöitä ja yrittää päästä jälleen tasapainoon voiton avulla. Siinä on pelin koukku."
Kasinon maailmaa Poutiainen vertaa näytelmään ja sairaalaan. "Siellä on paljon sairaita ihmisiä ja paljon näyttelijöitä, jotka toistavat samaa tarinaa."
Enää hänelle ei tuota vaikeuksia kävellä kasinon ohi. Silloin tällöin hän voi täyttää lottokupongista rivin tai pari, mutta nyt elämä on arkista ja todellista.
Hän opettaa suomea ulkomaalaisille ja elää säästeliäästi.