Oulujärven ylitystie, jota myös maisematieksi tai oikotieksi kutsutaan, putosi keskiviikkona Kainuun maakuntakaavasta maan hallituksen päätöksellä. Samalla tie vajosi ilmeisen syvälle Oulujärven pohjaan ennen kuin koko väylää oli olemassakaan.
Pudotuksen takana olivat kokoomus, RKP ja vihreät kun taas keskusta olisi pitänyt hankkeen kaavassa. Osa kainuulaisista otti päätöksen vastaan myrtyneenä, moni välinpitämättömänä, osa ilahtuneena. Pohjois-Pohjanmaan suunnassa hanke on aina herättänyt vähemmän intohimoja, vaikka se toisi Kajaanin saman verran lähemmäksi Oulua kuin Oulun Kajaania.
Panostus liikenneinvestointeihin tapaa yhteiskunnalle olla pitkän päälle taloudellisesti kannattavaa, sillä sujuvat väylät vilkastuttavat yhteyksiä, vähentävät liikkumisen kustannuksia ja säästävät aikaa. Näitä etuja olisi jossain määrin päästy korjaamaan myös ylitystien avulla.
Silti kokonaisedut tuskin olisivat niin suuria, että noin 80 miljoonan euron panostus 38 kilometrin oikoväylän rakentamiseksi olisi kiistattoman perusteltua.
Kerran menetettyjä luontoarvoja ei saa takaisin, eikä Oulujärven matkailun kehittäminen voi olla vain uuden tien varassa. Jos kohde on riittävän houkutteleva, sinne kyllä tullaan vähän pitempääkin reittiä.
Oulun ja Kajaanin välisen automatkan lyhentyminen parillakymmenellä minuutilla ei puolestaan ole ratkaisevaa ihmisten yhteydenpidon kannalta, tuskin monen yrityksen toimintaedellytyksillekään. Kainuun ja Oulujärven kehittämistä kannattaa nyt lähteä viemään eteenpäin sen tosiasian pohjalta, että päätie vastedeskin kiertää järven.