Turkkiin matkustava törmää nykyään usein mainoksiin pyörivien dervissien sema-esityksistä. Onko uskonnollinen seremonia siis surkastunut turistishowksi, jota esitetään esimerkiksi Istanbulin ravintoloissa ja jopa diskoissa? Asia ei ole niin yksinkertainen. Yhä löytyy vaikuttavia sema-esityksiä.
Mutta keitä ovat pyörivät dervissit? Entä mikä on rituaalinen sema-esitys?
Dervissilooshi on yksi salaperäisimmistä islamin mystiseen suuntaukseen suufilaisuuteen kuuluvista lahkoista. Modernin Turkin perustaja kenraali Kemal Atatürk piti sitä niin vaarallisena, että kielsi dervissiliikkeen vuonna 1926. Vasta vuonna 1953 dervissilooshit saivat jälleen toimia, virallisesti vain "kansanperinteen elvytystä harjoittavina seuroina".
Lähdetään Konyaan. Anatoliassa kohoava miljoonan asukkaan Konya on dervissiliikkeen perustajan Jalaladdin Rumin (1207-73) kotikaupunki. Joka vuosi yli kaksi miljoonaa pyhiinvaeltajaa matkustaa sinne Rumin haudalle.
Nykyään Konya tunnetaan paitsi uskonnollisesta konservatismista myös yhtenä "Anatolian taloustiikereistä".
"Entisaikaan ennen dervissiksi hyväksymistä oli harjoiteltava 1 001 päivää. Dervissikokelas aloitti vessansiivoojana, jatkoi puutarhassa ja kävi läpi 18 ammattia. Alkuun hän testasi kolmena päivänä kaikkia ammatteja. Sitten häneltä varmistettiin, haluaako hän todella opiskella dervissiksi", kertoo Mehmet, dervissien Mevlana-luostarin opas.
Ehkä yllättäen myös naisia palveli dervisseinä, vaikka vähemmän.
Museona toimiva Mevlana-luostari lepää Aladdinin moskeijan naapurissa Konyan vanhassa kaupungissa, jossa on säilynyt paljon seldjukkivallan aikaisia rakennuksia. 1000-luvulta 1200-luvulle Konya oli turkinsukuisten seldjukkien valtakunnan pääkaupunki. Luostarin ympärillä levittäytyy ruusutarha. Pihalla on lähde, jossa vain dervissiksi hyväksytyillä oli oikeus pestä jalkansa.
Ammattikoulutuksen lisäksi dervissiksi opiskeluun kuului pyörimistanssiharjoittelua ja 40 vuorokauden meditaatio, jonka aikana käytiin läpi erityisen rukousnauhan 999 helmeä.
Dervissien pyörimistanssi on paitsi meditaatiota myös rukous. Se toistaa maailmankaikkeuden perimmäistä liikemuotoa. Dervisseille ihminen on alunperin kotoisin Allahista, mutta menettänyt jumalyhteyden. Saavuttaakseen jälleen yhteyden dervissin tulee kuolettaa egonsa ja muuttua Allahin rakkauden peiliksi.
"Kuolkaa, ennen kuin kuolette", kehottaa suufilainen sanonta tarkoittaen järjen kuolemista ja rakkauden elämää.
Atatürkin kiellettyä dervissiliikkeen luostarit muutettiin museoiksi.
Dervissiksi voi nyky-Turkissa kuitenkin opiskella yksityiskoulussa. Opiskelu ja ylläpito näissä kouluissa on tavallisesti melko edullista, koska rikkaat perheet sponsoroivat niitä.
Dervissiksi opiskelu aloitetaan 13-17- vuotiaana. Valmistuttuaan dervissit palvelevat museoissa ja yksityiskouluissa, mutta heillä on oikeus harjoittaa mitä tahansa ammattia. Myös avioituminen on sallittua. Koko Turkissa arvioidaan olevan nyt tuhat dervissiä, Konyassa heitä on noin 200.
Luostarimuseossa säilytetään myös kulttiesineitä. Sieltä löytyy parin neliösentin kokoinen miniatyyrikoraani, jonka tekstin kaivertamiseen hevosenjouhella eräältä käsityöläisnaiselta meni 16 vuotta. Iranilainen silkistä tehty rukousmatto, johon on kuvattu Mekan pyhä Kaaba, on erityisen hieno: matto koostuu noin kolmesta miljoonasta pistosta, keskimäärin pistoja on neliösenttimetrillä 144.
Lasikuvun sisällä kuparirasiassa lepää yksi profeetta Muhammedin partakarvoista. Kun kuvussa olevaan reikään painaa sieraimensa, voi tuntea ruusun tuoksun. Sen sanotaan tulevan profeetan partajouhesta.
Dervissien sema säteilee aidoimmillaan väkevästi uskoa. Tuntuu lähes kiusalliselta istua yleisönä. Musiikilla on semassa tärkeä asema, musikantteja on kolme: huilu, rummut ja luuttu. Yksi soittajista laulaa, sana "Mevlana" toistuu.
Kolme nuorta miesdervissiä ja vanhempi mestari saapuvat hitaasti saliin, polvistuvat. Dervissien sarkakankaiset hatut on tehty tötterön muotoon muistuttamaan muslimihautojen korkeita päätyjä eli kuolemaa.
Seremonian alussa dervisseillä on yllään mustat viitat, jotka ilmentävät egoa eli itsekkyyttä. Tanssin alkaessaan dervissit riisuvat viittansa ja alta paljastuvat valkeat kaavut. Ne merkitsevät egon kuolemaa eli taas löydettyä viattomuutta.
Ja dervissit pyörivät kevyesti kuin perhoset, eri nopeuksilla. Kädet ovat jähmettyneet korvien tasalle. Musiikki ja laulu soi. Välillä pyöriminen taukoaa, dervissit pyyhkivät kasvojaan hieman tuskaisesti, mutta tasapaino ei horju hetkeksikään. Kaavut lepattavat kuin suuret kellokukat.
Lopuksi kaikki tapahtuu kuin taakse päin kelattuna: dervissit peruuttavat mustien viittojen sisään, kumartavat. Esilaulajan laulaa Jumalan ylistystä. Sana "Allah" jää kaikumaan saliin, kun dervissit ovat menneet.