Ruisrock rävähti perjantaina käyntiin raskaan helteisessä tunnelmassa. Ruissaloon oli kokoontunut noin 15 000 musiikin ystävää. Järjestelyt sujuivat mainiosti, eikä turhia jonoja näkynyt. Kritiikkiä antoivat kuitenkin naisvieraat, joista monet kokivat portilla hameen alle ulottuneet turvatarkastukset liian tungetteleviksi.
Rantalavalla örissyt kotimainen hevipumppu Diablo nostatti hien pintaan heti festareiden aluksi. Paahtavaa kuumuutta ei viilentänyt edes Mokoman Takatalvi.
Koko festivaalin yksi odotetuimpia ulkomaanvieraita oli alkuillasta soittanut Britannian kuumin tulokas Editors, kriitikkojen ylistämä ja yleisön rakastama. Pirteästi punk-otteella esiintyneet Birminghamin nuoret miehet eivät pettäneet odotuksia. Pop-historiaan vahvasti nojaava yhtye esiintyi tuoreesti ja innostuneesti. Solisti Tom Smith kuulosti mielialalääkkeillä piristetyltä Joy Divisionin Ian Curtisilta. Kaikkiaan editorsit olivat kuin tummaa brittiolutta kuplivalla siiderillä höystettynä.
Teutonit, saksit ja frankit
Saksalaisen Oomphin tuotantoa on kuvailtu liki Rammsteiniin verrattavaksi teollisuusmetalliksi, mutta ainakin livenä bändi kuulosti verrokkiaan popahtavammalta. Germaanit pompittivat festarikansaa silti kelpo otteella. Valkoiseen pakkopaitaan sonnustautunut solisti Dero intoutui keikan loppupuolella jopa sukeltamaan yleisön käsivarsille.
Illan perinteisintä tukkahevisarjaa edusti brittiläinen Saxon.
- Ukkokamaa, totesi yleisöstä joku, joka oli syntynyt Saxonin kukoistusvuosina 1980-luvulla. Harmaantunut saksilauma osoitti kuitenkin, että he ovat yhä rokkareita eivätkä marjanpoimijoita.
Yleisö tuntui testaavan retkueen kisakuntoa vaatimalla järjestelmällisesti nopeaa biisiä, kun laulaja Biff Byford kyseli kansan toiveita.
- You grazy bastards, kommentoi mies fanejaan useampaan kertaan, mutta komeasti hevikukko kiekui Ruissalossa.
Musiikillisesti progen, trip-hopin ja metallin maisemissa viihtyvä hollantilainen The Gathering on jäänyt Suomessa valitettavan vähälle huomiolle. Anneke von Giersbergenin ääni huumasi hämärtyvässä illassa.
Seuraavaksi naapurilavalle kiivennyt Phoenix hurmasi ranskalaisella charmillaan. Tunnelmoivassa pop-setissä oli kappaleita niin parin vuoden takaiselta läpimurtoalbumilta kuin toukokuussa julkaistulta uutukaiseltakin. Sen sijaan lavan klubimainen valaistus jakoi mielipiteitä.
Monstereilla kisaväsymystä?
Illan päättänyt Lordi veti yleisömassat Niittylavalle. Ensimmäisen biisin aikana monet suut loksahtivat hämmästyksestä auki: bändistä ei lähtenyt ääntä juuri lainkaan. Hirviöpoppoon soundit oli miksattu niin alas, että bändi kuulosti soittavan villasukkaan käärittynä. Vaikka tasoja nostettiin keikan mittaan, kuvaavaa oli, että massiivisten äänentoistolaitteiden juurella, paikassa johon yleensä hevikeikalla kukaan normaalijärkinen ei mene ilman jämeriä kuulosuojaimia, pystyi näemmä jopa puhumaan kännykkään.
Liekö monstereita vaivannut kisaväsymys vai veikö laimea äänentoisto esiintymisestä tehoja, mutta lopputulema toi näyttävästä valo- ja pyrotekniikasta sekä mr. Lordin verisestä rekvisiitasta huolimatta ajoittain mieleen nukketeatterinäytöksen.
Esikoishitti Would You Love A Monsterman herätti seurakunnan eloon, samoin kuin show´n päättänyt euroviisujen voittokappale. Valitettavasti kunnon hard rock hallelujah -fiiliksiin ei Ruissalossa päästy.
Lauantain loppuunmyydyllä festarialueella yleisön korvia hellivät muiden muassa legendaarinen New York Dolls sekä Tanskan musiikin vientitähdet Kashmir ja Mew.