Suomen vanhin rockfestivaali Ruisrock on jälleen arvonsa mukaisessa iskussa. Vuosituhannen alun konkurssin ja muutaman ohjelmallisesti laihan vuoden jälkeen Turun Ruissalossa tavoitellaan taas vakavasti asemaa kesän rockjuhlien suurimpana ja kauneimpana.
Vaikka eilen sunnuntaina päättyneen kaksipäiväisen festivaalin tarjonta kattoi musiikillisesti varsin laajan sektorin, viikonlopusta jäi suuhun konventionaalisen ja raskaan rockin maku.
Linja tuntui miellyttävän myös yleisöä. Loppuunmyytynä lauantaina Ruisrockin koki 25 000 katsoja, sunnuntain väkimäärä asettui 18 000:n tuntumaan.
Ruisrockin nykyiset järjestäjät aloittivat työnsä Helsingin Tavastia-klubista ja Korson Ankkarockista tunnetun Juhani Merimaan johdolla vuonna 2001. Ensialkuun festivaali menestyi nimekkäiden kotimaisten artistien voimin.
Nyt Merimaan neljäntenä promoottorivuotena Turussa tarjottiin täysverinen kansainvälinen rockfestivaali, jonka ohjelmaan mahtui pääesiintyjien Stray Catsin ja Nightwishin lisäksi kattava otanta keskisarjan kansainvälisiä nimiä ja muutama huikentelevainen kokeilukin.
Nykyiset vetäjät ovat laittaneet Ruisrockin lavajärjestelyt uuteen uskoon. Alueella on neljä esiintymislavaa, joista pieninkin on riittävän suuri monen tapahtuman päälavan tarpeisiin. Kun takavuosina päälavan esiintyjä hallitsi volyymillaan koko aluetta, nyt eri lavoilla samanaikaisesti soittavat bändit selviävät toisiaan ja toistensa yleisöä juurikaan häiritsemättä.
Raju rockabilly paukkui
Helsingin jäähallissa Ruisrockin alla konsertoineella Stray Catsilla oli tuomisinaan roimasti energiaa ja vino pino koko kansan rockabillyhittejä. Bändin pomo Brian Setzer on paitsi mestarillinen rock'n'roll-kitaristi, myös suurten estradien mittainen showmies, jonka nuorekkaana säilynyt charmi puri Turun yössä.
Suurien nimien katveessa saattoi törmätä muutaman tuntemattoman artistin hienoon osuuteen. Esimerkiksi ruotsalaisen Anders Wendinin, skapunk-bändi Monsterin entisen nokkamiehen, luotsaama Moneybrother oli tyrmäävän tiukkasointinen livebändi. Scandinavian action soulia, tai jotain sinne päin.
Toisen näytteen uuden sukupolven parhaasta ruotsalaisesta osaamisesta antoi Ruissalon sunnuntain trubaduurihengessä avannut lauluntekijä Jose González.
Denim-ryökäleet helvetistä
Toisena perättäisenä vuonna Ruisrockissa nähty norjalainen Turbonegro oli törkeä, omituinen, äänekäs ja poliittisesti mahdollisimman epäkorrekti. Eli kaikkea mitä kunnon rockteatterilta sopii toivoa. Turbonegron denim-ryökäleiden repertoaarissa on rajallinen määrä loistavia kappaleita, mutta solisti Hank Von Helvete piti viihdearvon korkealla läpi esityksen.
Tunnelma oli pistämätön, kun Von Helvete pullautti vatsansa leveän niittivyönsä päälle, liikutteli mikrofonia takapuolensa seutuvilla ja suuntasi maanisen Are you ready -huutonsa eturivin koppalakeille.
Lemmy Kilmisteriin, yhteen legendaarisimmista rockvanhuksista, kiteytyvä Motörhead oli esiintyjä, jota moni haluisi nähdä, mutta vain harva kuunnella.
Motörheadin pörinä kuulosti melkoisen kammottavalta, mutta kun Lemmy tervehti yleisöä ilmoittamalla tulleensa potkimaan heitä persuuksille, oltiin jo rockin kliseiden yläpuolella. Lemmy piipahti myös ennen Motörheadia soittaneen Hawkwindin encoressa kähisemässä Silver Machinen.
Tuhti annos kotimaista
Ruisrockin lauantai-iltapäivään oli ladattu melkoinen annos kotimaisen raskaan rockin kärkeä: Viikate, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Diablo ja Mokoma.
Vaikuttavimman näytteen jyystötaidostaan antoi kuitenkin Kotiteollisuus. Yhteen rajusti kiroileva kitaristi-laulaja Hynynen on mainio jätkähuumorin mannekiini, jonka suosio tuntuu kasvavan samaa tahtia parran kanssa.
Matalalta murisevan rockin voittokulku poikii myös ennalta odottamattomia ilmiöitä. Kun vielä muutama vuosi sitten olisi tuntunut synkältä ajatukselta kohdata Peer Günt suurella lavalla, nyt yhtyeen esitys keräsi melkoisen määrän heterogeenistä yleisöä, jolle laulut alkoholista, autoista ja reissumies-desperadon näyttivät olevan suuri ilon aihe.
Ruisrockin esiintyjäkaartin perusteella suomalaisen rockin painopiste on kaukana Oulusta ja koko Pohjois-Suomesta. Turussa ei nähty ensimmäistäkään pohjoisen artistia, ellei sellaisiksi lasketa torniolaislähtöisiä CMX:ää ja Jukka Poikaa.