Rovaniemen mlk
Lapin kamariorkesterin konserttipaikka ei ole tällä kertaa aivan tavallinen. Soittajien viritystouhuja tarkkailee asemistaan joukko täytettyjä eläimiä: hirven- ja metsäpeuran pää ja parvi riekkoja ja koppeloita.
Yleisö istuksii kodikkaasti pirtinpöytien ääressä. Valtava luonnonkivitakka luo lämmintä tunnelmaa, vaikkei tuli siellä rätisekään. Kun soittajat kohottavat soittimensa ja ilmaan tulvivat Godzinskyn Pohjolan yön sävelet, seinillä lyö innokkaasti omaa tahtiaan kolme kelloa.
Ollaan kyläkonsertissa Ruikan Erän toimitalolla noin neljäkymmentä kilometriä Rovaniemeltä etelään. Ruikan jälkeen Lapin kamariorkesterin kiertue suuntautuu Oikaraiseen, Nivankylään ja huhtikuussa Tanhuaan.
Kepeiden kyläkonserttien ohella orkesteri vie myös täysimittaisia ohjelmiaan ahkerasti muille paikkakunnille. Pari viikkoa takaperin he konsertoivat Sodankylässä, ja loppukuusta on vuorossa Kemi.
Vaihtelua soittajille
Miltä tuntuu siirtyä virkamiessoittajasta kiertävän keikkamuusikon elämään ja vaihtaa ohjelmistossaankin vapaammalle? Viime syksynä Lappiin siirtyneellä käyrätorvitaituri Jouni Suurosella on asiasta selvä mielipide.
"Hauskaa! Saa vaihtelua maisemiin ja työkuvioihin, eikä kapellimestarikaan ole päälle päsmäröimässä. Jos vain orkesterin määrärahat riittäisivät, olisin valmis kiertämään kaiken aikaa ympäri Lappia. Meillähän on todella laaja toimialue."
Lapin kyläläisille esiintymistä Suuronen pitää mielenkiintoisena, vaikka ihmiset saattavat ensi alkuun vaikuttaa varautuneelta. "Konserttien loppua kohden tunnelma kuitenkin vapautuu", arvioi Suuronen, joka on ottanut luontevasti hoitaakseen myös kyläkonserttien juontamisen.
Viides kerta Ruikassa
Lapin kamariorkesteri on kiertänyt konsertoimassa kylillä jo yli kymmenen vuotta. Rovaniemen maalaiskuntaan kuuluva Ruikka oli kohteena jo viidettä kertaa.
Intendentti Ulla-Maija Kanervan mukaan konserttikohteet valikoituvat pitkälle kyläläisten ja kunnan kulttuuritoimen aktiivisuuden mukaan.
Aktiivit ottavat yhteyttä myös suoraan orkesteriin. Yleisölle maksuttomien kyläkonserttien kustannuksista osan maksaa paikallinen järjestäjä.
"Viime vuosina Lapin kamariorkesteri on myös saanut opetusministeriön myöntämää valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävien orkestereiden pienehköä lisätukea kiertuetoimintaan", Kanerva kertoo.
Kiertueiden ohjelmiston kokoaa muusikoista ja intendentistä koostuva työryhmä.
Valinnassa lähdetään siitä, että mukana on aina muutamia kaikille tuttuja kappaleita. Mukaan otetaan musiikkia eri aikakausilta, esimerkiksi osia suurista kamarimusiikkiteoksista, ja tietenkin näytteitä konserttikauden teemoista.
Kreikka teemana
Kevään teema eli Kreikan nykysäveltäjät esittäytyivät myös Ruikan konsertissa. Vakavampia äänenpainoja yhdistettynä reippaaseen tuuletukseen tarjosi Viron pidetyimpiin säveltäjiin kuuluva Jan Rääts.
Tuttuja ja tunnelmallisia Suomi-viihteen klassikoita kuultiin Teppo Ali-Mattilan Lapin kamariorkesterille tekeminä sovituksina. Konsertin lopulla päästettiin irti jatsaava konserttimestari Lasse Joamets, joka ällistytti yleisöä vikkeläsormisilla improvisaatioillaan.
Tulkinnat irtosivat kaikkineen yhtä täysipainoisella otteella kuin varsinaisissakin konserteissa - ja tunnelma oli jos mahdollista vieläkin intiimimpi.
Kyläkonserteille on selvästikin tilaus.
"Olen ollut joka konsertissa. Täytyyhän se tulla, kun kylällä harvoin järjestetään tällaisia tapahtumia. Kaupungissa olen käynyt teatterissa, mutta konserttiin ei sinne saakka tulisi lähdettyä", sanoo Ruikasta kotoisin oleva Jouni Jarkko.
Paikallinen kulttuuriaktiivi Raija Hyvönen toteaa konserttien kokoavan väkeä myös ympäröivistä kylistä, kuten Hirvaalta, Muurolasta ja Jaatilasta.
Kyläkiertueet lienevät kulttuurilähetystä parhaimmillaan. Lapin kamariorkesteri on kokenut konkreettisesti hankkivansa kiertueillaan uutta yleisöä edustamalleen musiikin lajille.
"Vaikutuksen huomaa, kun käymme useasti samalla paikkakunnalla. Sana konsertista kiertää, ja seuraavalla kerralla mukaan tulee ihmisiä uteliaisuudesta. Kerran konserttiimme saapui sukulaisten innostamana poromies, joka kertoi, ettei ollut eläessään nähnyt viulua. Tuli tunne, että olemme antaneet jotain ainutlaatuista", Ulla-Maija Kanerva kertoo.