Rubikin kuution Helsinki Open -kilpailu
järjestetään
27. helmikuuta.
http://speedcubing.dy.fi/
Ei tämä nyt niin vaikeaa voi olla. Päätetään joku väri, josta aloitetaan. Väännellään vähän sinne sun tänne, ja jossain vaiheessa palasten täytyy vahingossakin loksahtaa kohdilleen. Miten monta eri asentoa tällaisella pikku kuutiolla nyt voi edes olla olemassa?
Wikipediasta sekin selviää:
yli 43 triljoonaa.
Hermojen riivinrauta nimeltä Rubikin kuutio levisi maailmalle, myös Suomeen, 1980-luvun alussa. Joitakin vuosia kestäneen buumin jälkeen kuutio teki vohveliraudat ja hautautui yläkaappeihin. Internetin myötä ratkaisuohjeet sekä videot, joilla huipputaiturit ratkovat kuution muutamassa silmänräpäyksessä, kuitenkin levisivät ja innostus nosti jälleen päätään.
Lajia, jossa kilvoitellaan kuution ratkaisemisesta mahdollisimman lyhyessä ajassa, kutsutaan nykyisin speedcubingiksi. Tavallisen 3x3x3-kuution ratkomisen virallinen maailmanennätys on 7,08 sekuntia.
Netissä nähdyt videot innostivat myös turkulaisen Konsta Jukan, 29, lajin pariin vajaat kolme vuotta sitten. Hän ei kuitenkaan aloittanut kuutioon perehtymistä päiväkausia jatkuvalla pään raavinnalla vaan toimi niin kuin useimmat speedcubingista kiinnostuvat tänä päivänä - eli luki ensin ohjeet.
"Samana iltana sain sen ratkottua. Se jäi tosin harmittamaan, etten kokeillut ratkoa ilman ohjeita. Aika hankala se on nyt unohtaa, minkä on kerran oppinut."
Yhtä uupuu, koko ajan. Yhdeksästä valkoisesta palasesta saa samalle puolelle kahdeksan, muttei millään viimeistä. Kun se viimein onnistuu, huomaa siirtäneensä ne kahdeksan muuta paikoiltaan. Jos yrittää muodostaa ristiä valkoisista ja jostain toisesta väristä, niistä toisenvärisistä jää uupumaan yksi. Ja kun sen saa paikalleen - no, se tulikin jo selväksi.
Rubikin kuution nopeaan ratkaisemiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa metodia. Kaikkia mahdollisia ratkaisutapoja yhdistää Jukan mukaan kuitenkin yksi asia: niiden on istuttava tiukasti takaraivossa.
"Kilpailussa ei voi jäädä miettimään, että mitenhän tämä vaihe meni, vaan pitää lähteä tekemään samantien. Siihen tarvitaan paljon harjoittelua. Ja siitä on paljon apua, mitä enemmän muistaa erilaisia algoritmejä."
Algoritmeillä Jukka tarkoittaa valmiita kaavoja, joiden mukaan kuution palasia liikutellaan toivottuun lopputulokseen pääsemiseksi.
"Metodissa, jota minä käytän, alku on enemmänkin intuitiivinen ja se täytyy itse miettiä. Loppuvaiheessa on enemmän valmiita algoritmejä, jolloin katsotaan vain, millä tavalla palaset ovat, tunnistetaan tapaus ja suoritetaan algoritmi."
Sellaista kertaa, että kuutio jäisi ratkaisematta, ei Jukalle enää tule vastaan. Eikä sellaistakaan, että selvittämiseen kuluisi useampi minuutti. "Kyllä se aina ratkeaa alle puoleen minuuttiin, vaikka vähän sekoilisikin."
Jukka on ratkonut kuution kotona nopeimmillaan alle 10 sekuntiin. Hänen virallinen ennätyksensä on 11,71 sekuntia.
Toisilla kestää vähän kauemmin. Speedcubingia ja kuution selvittämistä ilman minkäänlaisia ohjeita ei tietenkään voi verrata toisiinsa, mutta brittiläisen Graham Parkerin suoritus meni hiukkasen överiksi millä hyvänsä asteikolla. Mies oli otsikoissa vuosi sitten selvitettyään Rubikin kuution 26 vuoden sitkeän yrittämisen jälkeen. Hän oli käyttänyt kuution ratkaisemiseen 27 400 tuntia.
Kovapäisenä miehenä Parker oli päättänyt ratkaista kuution itse, vaikka hän olisi milloin hyvänsä voinut googlata ohjeet ja pyöritellä palaset kohdilleen niiden mukaan.
Kun rullailee kuution sivuja epätoivoisena ties kuinka monetta tuntia, tuntee ymmärrystä Parkeria kohtaan. Rubikin kuutio on raivostuttava pikku mötikkä, joka pitäisi kuitenkin saada ratkaistua omin neuvoin. Vain siten voi päästä sen niskan päälle.
Eikä tässä vielä kaikki; kuutiosta on tehty vaikka minkälaisia muunnelmia. Rubikin kuutioita on olemassa kokoon 7x7x7 asti. Sen lisäksi ovat esimerkiksi kolmion muotoinen Pyraminx, muotoaan muuttava Square-1, 12-tahkoinen Megaminx ja sen aina vain monimutkaisemmat muunnokset Gigaminx, Teraminx ja Petaminx.
Jukka pitää tällä hetkellä hallussaan Suomen ennätystä Megaminxin ratkomisessa.
"Alun perin päätin, etten lähde kokeilemaan muita kuin Rubikin kuutiota, mutta sitten kun koetin niitä, totesin, että niihin jää koukkuun samalla tavalla. Olen ratkonut kuutiota myös yhdellä kädellä, sokkona ja jaloilla."
Jos jokin niin Rubikin kuution ratkaiseminen jaloilla tuntuu täysin käsittämättömältä.
"Niin se kuulosti aluksi minustakin. Siitäkin vannoin, etten lähde kokeilemaan, kun pelkäsin, että tulee jalkakramppeja."
Ilmeisesti ei tullut. Jaloilla Jukka on pyöritellyt kuution alle kahteen ja puoleen minuuttiin.
Mutta viis hypervariaatioista
ja akrobatiaa lähentelevistä suoritustavoista. Rubikin kuutio, se tavallisista tavallisin, nököttää yhä pöydällä. Ratkaisemattomana.
Hetkellistä ilon tunnetta
on tuottanut värien saaminen
paikoilleen yhdellä sivulla. Sitten joku
on ystävällisesti maininnut, että sillä tavalla ratkaisusta ei tule mitään.
Tulkoon nyt sanotuksi vielä kerran: raivostuttava pikku mötikkä.
Ehkä vielä muutama
pyöräytys. Jos kuutio niiden
jälkeen on yhä sekaisin kuin seinäkello, otetaan käyttöön algoritmeistä parhaat: tarrojen irrottelu sekä vanha kunnon
pura ja kokoa -metodi.