Terroristeja ei jahdata Afrikan sydämessä. Niinpä Kongon itäosia asuttavat hemat ja lendut ovat saaneet rauhassa tappaa toisiaan ilman televisiokameroita ja länsimaisia reporttereita. Naapurimaassa Ruandassa hutumiliisit tappoivat vuonna 1994 muutaman viikon aikana lähes miljoona tutsia.
Ainekset Ruandan verilöylyn toistumiseen Iturin alueella Ugandan rajalla ovat valmiina. Silmitön tappaminen ja etninen puhdistus ovat jatkuneet jo kuukausien ajan ilman että uruguaylaiset YK-rauhanturvaajat olisivat voineet tehdä asialle mitään. Kosto seuraa kostoa ja aseet piirtävät heimorajoja uusiksi.
Iturin alueen rauhoittaminen on kiireellisin tehtävä, mutta Länsi-Euroopan kokoisen Kongon saaminen kontrolliin vaikuttaa ylivoimaiselta tehtävältä.
Afrikan suurimpiin ja väkirikkaimpiin kuuluvan maan hajoaminen alkoi viisi vuotta sitten, kun diktaattori Mobutu Seso Seko suistiin vallasta. Mobutun aikana Zairena tunnettu maa otti takaisin vanhan nimensä, mutta demokratian ja vaurauden sijasta maa ajautui sisällissotaan, jossa heimojen välisiä kalavelkoja on nyt makseltu tuhoisin seurauksia.
Isojen lukujen kanssa menettää helposti käsityskykynsä, mutta useimmat arviot Kongon sisällissodan kuolonuhreista asettuvat kahteen miljoonaan. Kyseessä on luultavasti verisin selkkaus sitten toisen maailmansodan.
Etniset ristiriidat eivät kuitenkaan ole Kongon sodan keskeisin selittäjä. Kongo on luonnonvaroiltaan vauras. Sen maaperän rikkaudet vetävät puoleensa niin maan omia heimopäälliköitä kuin naapurimaitakin. Kongossa on öljyä, kultaa, timantteja ja monia huipputeknisissä laitteissa käytettäviä harvinaisia metalleja.
Kongon sisällissotaan ovat sekaantuneet kaikki naapurimaat ja muutama etäämpänäkin oleva maa. Kongossa taistellaan keskisen Afrikan hegemoniasta. Kongon heimoja ovat aseistaneet ennen muuta Uganda ja Ruanda, joiden omasta väestöstä osa on paennut rajan yli Kongoon.
Kongossa saa esimakua siitä, miltä tulevaisuuden sodat näyttävät heimovaltaisissa kehitysmaissa. Ihmisiä teurastetaan sekä konetuliaseilla että viidakkoveitsillä, tietoja välitetään niin kännyköillä kuin rummuillakin, taistelijat kantavat mukanaan sekä infrapunalaitteita että "haavoittumattomiksi tekeviä" ihme-eliksiirejä.
Geneven sopimuksista tai muista sodan laeista ei piitata Afrikan viidakoissa. Kannibalismista kiertää tarinoita ja ihmisluista tehdään kaulakoristeita. Heimoarmeijoissa on lukuisia lapsisotilaita, jotka hädin tuskin jaksavat kantaa kivääreitään mutta jotka saattavat pitää jotain kadunpätkää kauhun vallassa. Nuorimmillaan alle 10-vuotiaat lapsisotilaat ovat useimmiten vanhempansa menettäneitä poikia, joista kukaan ei välitä ja joiden tulevaisuus on näköalaton. Pitkä sota ruokkii tällä tavoin itse itseään.
YK:lla oli Kongosta päänvaivaa jo 1960-luvun alussa, jolloin rikas Katangan maakunta julistautui itsenäiseksi. Kongoon on nyt saatu aikaiseksi rauhansopimus, jonka perusteella naapurimaat ovat vetäneet joukkonsa maasta. Se on jonkinlainen alku olojen rauhoittumiselle, mutta Kongoon tarvittaisiin runsaasti lisää rauhanturvaajia, jotta verenvuodatus pysähtyisi. EU:n lupaus joukkojen lähettämisestä ei tule päivääkään liian aikaisin.