Rock'n Roll Band soittaa 21. lokakuuta Rovaniemen Legendassa ja 22. lokakuuta Rukalla. Bändi saapuu uudelleen pohjoiseen 11. marraskuuta, jolloin keikkapaikkana on Levin Hullu poro. 12. marraskuuta yhtye mellastaa Oulussa
45 Specialissa.
lappeenranta Ollaan jonkin oleellisen äärellä, kun Suomen ainoa oikea Rock'n'Roll Band, 30 vuoden tauon jälkeen on täällä jälleen, alkuperäisessä kokoonpanossaan. Hittimestari ja tuottaja Pave Maijanen, Dave "Isokynä" Lindholm sekä rumpali Affe Forsman aloittivat viime viikon perjantaina lyhyen Suomen-kiertueen Lappeenrannasta.
Yhtye äänitti keväästä syksyyn kestäneen uransa aikana vuonna 1975 vain yhden albumin nimeltä Everybody Needs Dance Music Sometimes, josta radiosoittoon ja Soundi-lehden lukijaäänestyksen vuoden hitiksi nousi I'm Gonna Roll -biisi. Ensimmäisen keikkansa bändi teki siis vappuna Virroilla ja viimeisen syyskuussa Helsingin Kulttuuritalolla, joka oli samalla Pekka Strengin ja Matti Kurkisen muistokonsertti. Levyn tultua kauppoihin RRB oli jo hajonnut.
Rokkitulta ja -vettä
Viime keväänä Dave Lindholm otti yhteyttä Lasse Norrekseen pyytääkseen tätä järjestämään pojille 30 vuoden kunniaksi yhden keikan, vain yhden keikan. Norres teki työtä käskettyä. Paluu tuotti myös singlen, jossa Daven Rock'n Roll Fire ja Paven Rock'n Roll Water kertovat poikien rokkipaukkujen olevan tallella. Se ainoa keikka heitettiin Järvenpään Puistobluesissa heinäkuussa.
Keikan jälkeen Lindholm nyki Norresta hihasta puhuakseen lisäkeikoista, niin hyvältä yhdessä soittaminen oli tuntunut. Aikaisemmat näkemyserot olivat tasaantuneet hedelmälliseksi yhteensoitoksi.
Lappeenrannassa nähtiin ja kuultiin sellainen setti, että oksat pois. Kaverit olivat rennon ja tyytyväisen oloisia.
"Mistään nostalgiastahan ei ole kyse, koska silloin aikoinaan olimme niin lyhyen ajan yhdessä. Me olemme kaikki nyt paljon parempia muusikoita, joten soundit ja tapa soittaa on ihan erilaista", toteaa Pave Maijanen.
Kysymys, voiko lavalle nousemisesta tulla rutiinia, hymyilyttää rautaisia ammattilaisia.
"Minä jännitän edelleen jokaista keikkaa, mutta se ei ole kuitenkaan ylitsepääsemätön tunne. Päinvastoin, se kuuluu asiaan", vastaa Maijanen toisten nyökkäillessä vieressä.
Ikuista paloa ja tulta ruokitaan muusikkopiireissä syrjähypyillä.
"Kun pääsee vetämään tuttujen kanssa, niin lavalla tilan antaminen ja improvisointi on ihan toisenlaista. Keikasta tulee ainutlaatuinen kokemus", Maijanen paljastaa.
Neljättä miestä ei kaivata
Myös triokokoonpanolla esiintyminen vaikuttaa olevan ihanteellista. "Kun on basso, kitara ja rummut, niin muuta ei tarvita. Minun on helppo seurata keikan aikana molempien elekieltä", naurahtaa Forsman.
Kyynisinkin katsoja lähti illan päätyttyä kotiin hymyssä suin. Lavalla soitti kolme karismaattista muusikkoa antaen kaikkensa kirjaimellisesti.
Lindholm rokkasi silmät kiinni vaatteensa märiksi, koko illan hymyillyt Maijanen revitteli puhki kuluneen Feverin selkäytimestä, niin että iho meni kananlihalle. Forsman rummutti täydellisen virheettömästi, alleviivaten aiemmin sanomansa. Neljäs tässä kokoonpanossa olisi liikaa.