Ydinvoimakeskustelu on mielikuvapeliä. Tietoa on usein vähän, ja keskustelussa pelataan tunteilla. Pelko, vastuu, tulevaisuus, työttömyyden selättäminen, taloudellinen menestys.
Julkisuudessa kysymys on hyvin polarisoitunut. Toisella puolella ovat äänekkäät ja röyhkeät järjestöt, jotka saavat vastaansa ahneet ja vallanhimoiset teollisuuspamput. Keskustelu liikkuu jymähtäneissä teemoissa ja jää usein pinnalliseksi.
Mielipidemittauksissa kannastaan epävarmojen osuus on huomattava. Vaikka kysymys julkisuudessa on polarisoitunut, todelliset kannat saattavat olla jotakin ääripäiden välillä. Tätä kyselyt eivät ota huomioon.
Epävarmuudessa saattaa olla kyse tiedon puutteesta. Omaa kantaa ei haluta perustaa julkiseen propagandaan. Ydinvoima on kytketty voimakkaasti ilmastonmuutokseen. Ydinvoiman kannattajat sanovat lisärakentamisen olevan hyvää ilmastopolitiikkaa, vastustajat eivät pidä sitä riittävänä. Esimerkiksi uraaninkaivun ja lauhdevesien todellisista ympäristövaikutuksista keskustellaan kuitenkin vähemmän. Se ei ole tehokasta keskustelua mielikuvapelissä.
Tehokkaampaa on vetää mukaan pelot. Tshernobylin ydinonnettomuuden kauhut nousevat monen suomalaisen mieleen, kun puhutaan ydinjätteen loppusijoituksesta ja voimaloiden turvallisuudesta. Uudet työpaikat ja taloudellisen vaurauden lisääntyminen vetoavat taantumaa pelkäävään kansaan. Tshernobylin ja laman kokemuksiin on helppo vedota, jopa perustelematta olemassa olevia ongelmia.
Nähtäväksi jää, miten mielikuvapeli päättyy? Loppuvihellykseen on vielä pitkä matka.