Kullakin meistä on yhtäläinen oikeus toteuttaa itseänsä, Timo Juntunen tähdentää.
Hailuodon vanhan pappilan seinäkello lyö yksitoista lyöntiään. Kirkkaasti, ja saaren seesteisyydessä ne voikin kuulla aivan erityisellä tavalla.
Rakennus ei ole ollut virkakäytössä vuosikymmeniin, vaan jo pitkään tavallinen koti.
– Saavuimme seitsemän vuotta sitten tyhjään taloon vaatteiden ja kirjojen kanssa ja aloimme kulkea kirpputoreilla, rovasti Timo Juntunen kertoo.
Nyt on tuntu kuin esineillä olisi oman historiansa lisäksi menneisyys myös talon asukkaiden kanssa. Tässä on Juntusen ja hänen puolisonsa Anne-Maria Haapalan etiikka: ajalla ja menneellä on merkityksensä.
Kirjastohuoneen lattialla on kitaravahvistin, pöydällä nide Voitto Viron puhuttelevia puheenvuoroja.
Tämän ymmärrän tulkita ennen keskusteluakin: Timo Juntusen maailmassa kulttuurilla ja uskolla on vahva liitto.
Tähän yhteyteen kiinnittyy myös toinen henkilö, Juntusen alter ego Uolevi Haapala.
Syksyisenä päivähetkenä pääsee puheisiin molempien kanssa.
Luovuus on vanhan pappilan isännän toinen luonto. Haapala on julkaissut kaksi runoteosta ja äskettäin esikoisromaaninsa Näkymätön. Juntusta siihen ei ole kirjoitettu.
– Ihmiset ovat fiktiivisiä, miljöössä tuttua ja tapahtumissa paljon siitä, jota olen elämäni varrella elänyt, kirjailija tuumaa.
– Olen pannut jälkeenpäin merkille, että Tiinassa voi olla feminiinistä puoltani – meissä kaikissahan on molemmat.
Hailuodossa on totuttu siihenkin, että kirkkoherra pukeutuu hameeseen, jos luova tilanne sitä vaatii.
– Kaikilla on oikeus tehdä itsestään taideteos, hullutella oman itsensä eri puolilla.
Suurena vaikutteena on lapsuudenkodissa opittu positiivisuuden ja kiltteyden hyve, jonka perusteella Juntunen haluaa nähdä hyvää kaikissa ihmisissä.
Musiikki tuli osaksi Timo Juntusen elämää murrosiässä. Niinpä toimiessaan Enossa, Uimaharjun paperitehtaan yhteisön pappina hän tiesi, mistä aloittaa seurakunnan olematon nuorisotoiminta.
– Kävelin hevibändin treeneihin, kun kuulin yhdestä kellarista kolinaa, ja houkuttelin pojat tekemään gospelmessua. Ehdimme puolentoista vuoden aikana tehdä niitä neljästi.
50-vuotispäivänsä aattona Juntunen oli samoissa puuhissa: järjestämässä metallimessua Kempeleen seurakunnassa, pohjoisen Suomen ensimmäistä.
Niinpä on luonnollista, että tätäkin merkkipäivää leimaa musiikki. Ja vähän etuajassa. Vuosipäivä on ensi keskiviikkona, mutta Rovastin gospeljamit vievät sankarin estradille tänään. Hailuodon kirkossa on vuoronsa kaikille, jotka yhdessä vietettävää iltaa haluavat laululla tai soitolla ryydittää.
Juhlan myötä rovasti haluaa kerätä varoja Hailuodon seurakunnan diakoniatyölle. Yhden papin yhteisössä sillä on tärkeä merkitys.
– Sielunhoidollisen työn tarve on varmaan suurempi kuin pystyn, ehdin tai osaan tehdä. Mutta teen sen mitä voin, Juntunen tunnustaa.
– Tämähän on diakoninen seurakunta: on paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät tulla mukaan seurakunnan työntekijöiden rinnalle, hän kiittelee.
Luoto ja luotolaiset ovat Juntuselle tärkeitä, ilmenee monesta. Hän kunnioittaa valtavasti sitä yritteliäisyyden eetosta, joka saaressa eläjillä on.
Sukupolvien saatossa on pitänyt oppia pärjäämään luonnon ja eristäytymisen kanssa, Juntunen toteaa.
– On pitänyt olla vahva, mutta ymmärtää myös ettei pärjää yksin, vaan on tehtävä yhdessä. Tämä on aina viehättänyt minua luotolaisissa.
Timo Jari Uolevi Juntunen
Syntynyt 26.9.1958 Puolangalla.
Perheessä puoliso Anne-Maria Haapala, kaksi omaa poikaa, puolison lapset ja lapsenlapset.
Vihitty papiksi vuonna 1986.
Pappina Enossa, Savonlinnassa, Tyrnävällä, Kempeleessä, Lumijoella ja kirkkoherrana Hailuodossa 2011 alkaen.
Kirjoittanut näytelmän yhdessä puolisonsa Anne-Maria Haapalan kanssa, julkaissut kaksi runoteosta ja romaanin Uolevi Haapalan nimellä.
Harrastaa muun muassa musiikkia, teatteria, lukemista, kirjoittamista ja mökkeilyä.
Juhlii lauantaina 22.9. kello 18–21 Rovastin gospeljameissa Hailuodon kirkossa.
Mahdolliset muistamiset Hailuodon seurakunnan diakoniarahastoon tilille FI23 5030 0750 0005 00.
