Rovasti Pertti Telkki uhkuu hyväntuulisuutta ja vitaalisuutta ja toteaa kysyjälle, että hyvää kuuluu. Kalenteri on kyllä yhä liian täyteen tupattu, mutta minkäs teet. Työorientoitunut mies kun ei eläkkeelläkään ole pannut jarruja päälle. Läksiäislahjaksi saadussa kiikkutuolissa isäntä ei juuri jouda keinumaan.
Kemin kiitelty ja kiistelty kirkkoherra jäi puoli toista vuotta sitten 64-vuotiaana eläkkeelle vivahteikkaan ja väliin myrskyisänkin pappisuran jälkeen. Pappina Telkki kaateli raja-aitoja, mutta ei jättänyt taakseen savuavia raunioita, vaan hyvin hoidetun seurakunnan, jonka puitteet ovat viimeisen päälle kunnossa. Lukuisista valituksistakaan ei juuri villoja kertynyt, mutta Telkistä tuli maan ainoa kirkkoherra, jolla on tuomikapitulin virallinen lupa käydä viinakaupassa.
"Mutta en ole koskaan ollut kännissä. En ole ottanut edes puolilärviä", hän muistuttaa.
Kivet eivät hierrä kengissä. Kotikin on Kirkkopuistokadulla aivan seurakuntakeskuksen ja kirkon tuntumassa. "Voin kulkea Kemissä pää pystyssä ja rinta rottingilla", hän heittää. Kirkkoherrahan ei ole aivan osaton siihen, mitä seurakunnalle kuuluu.
Ja kyllä Telkki kulkeekin. Eläkesokki ei iskenyt, eikä laskuteline pettänyt. Jo virassa ollessaan intohimoinen kuntoilija jalkautui kansan pariin turuille, toreille ja jalkapallokatsomoihin. Siitä oli hyvä jatkaa. "Toimintaympäristö on tuttu. Olen Pertille tyypilliseen tapaan surffaillut vähän joka paikassa", hän laskettelee.
Telkin voi bongata kadulta ja kirjastosta, seitsemästä kuorosta, tanssiparketeilta, muutamista eläkeläisjärjestöistä, sieltä missä ihmiset liikkuvat. Suosittua pappia pyydetään edelleen suorittamaan kirkollisia toimituksia. Ja rovasti on valmis panemaan liperit kaulaan aina, jos se vaan kalenteriin sopii.
"Minä elän ihmisistä, se on parasta elämän korkeakoulua. Ihmisiltä saan sielunrauhaa ja yhteisöllisyyttä. Pyrin vaalimaan Jeesuksen antamaa kultaista sääntöä: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille", hän sanoo.
Paljon puhuttu kolmas ikä on Telkin mielestä lahja, jota kannattaa vaalia ja ottaa siitä kaikki irti. "Nyt saa hemmotella itseään. Nykyihmiset oivaltavat yhä paremmin sen, että tehtaan portin ulkopuolellakin on elämää. Yhteisöllisyys näyttää lisääntyneen, mutta pitää muistaa, että syrjäytyneisyys on myös täyttä todellisuutta."
Tanssiminen ja laulaminen ovat Telkille lähes paras tapa harjoittaa yhteisöllisyyttä. Tanssi ja laulu ovat nimittäin kautta aikojen olleet ihmisiä yhdistäviä asioita. Ainakin yhden illan viikosta rovasti pyhittää tanssille, viimeisen aluevaltaus ovat tanhut. Seitsemän kuoroa vievät kolme päivää viikosta, mutta tämä on onneksi vain väliaikaista; tulevana syksynä jäljellä on enää pari kuoroa, ja tietysti Pertti-special eli karaoke.
Kirkkoherrana keskiössä viihtyneen Telkin ympärillä on kohina vaimentunut, mutta sekään ei haittaa. Hän sanoo olevansa tyytyväinen siitä, että viran luoma julkisuus on haihtunut ja kohina ympärillä vaimentunut. "Tuntuu ihan kivalta, että askeleitani ei enää seurata."
Kirkkovaltuustossa Telkki on pitänyt tietoisesti matalaa profiilia. Kirkollisvaalien ylivoimainen ääniharava seuraa seurakunnan elämää rivimiehenä, mutta on myöhemmin tarvittaessa valmis laajentamaan rooliaan.
Entistä kunnallista luottamusmiestä ja kunnanjohtajaa kutkuttaa myös kunnallispolitiikka. Kysyjiä on ollut, mutta ratkaisu ehdokkaaksi asettumisesta on toistaiseksi tekemättä. "Tässä ehtisi vielä sisältä päin havannoimaan kovinta sykettä, sillä todennäköisesti seuraavalla vaalikaudella tehdään alueella historiallisia päätöksiä."
Kemi-Tornion alue on sellainen kokonaisuus ja yhtenäinen työssäkäyntialue, että se pitäisi Telkin mielestä niputtaa saman katon alle. Siinä ei edes kaksinapaisuus ole ylittämätön este, kun on varmistettava asukkaiden palvelut. "Asiassa on edelleen käsittämättömän suuria ennakkoluuloja."