Rvaniemen kunnallisvaalit antavat selvän tappion kärsineelle keskustalle myös valtakunnallisesti vakavaa miettimisen aihetta.
Rovaniemen kunnallisvaalien alla ei valtakunnallisista vaalivetureista ja huomioarvosta ollut pulaa. Pitkin kesää ja syksyä maan politiikan ykkösnimiin saattoi paikkakunnalla törmäillä tämän tästä.
Tuskin koskaan tätä ennen on Rovaniemi ollut yhtä näkyvästi Suomen poliittisella kartalla. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdistämisen takia pidetyt ylimääräiset kunnallisvaalit olivat kaikille puolueille näytön paikka. Muitakaan vaaleja ei tänä syksynä ole, ja yhdistyvä uusi Rovaniemi on kasvanut varteenotettavaksi isoksi keskukseksi. Oman sävynsä vaaleille toi se, että Rovaniemellä on jo tehty se, mistä muualla vasta puhutaan ja kiivaillaan.
Sen takia vaalien tuloksiakaan ei pidä tarkastella vain paikallisin silmälasein. Niillä on väistämättä myös laajempaa yleispoliittista merkitystä - jos ei olisi, ei puolueiden johtoväkeä olisi lapannut kaupungissa lentokentän täydeltä.
Keskustan lähes neljän prosentin tappio on iso menetys, vaikka puolue toki pysyy yhä paikkakunnan ylivoimaisesti suurimpana vallankäyttäjänä. Maalaiskunnan puolelta valituilla keskustalaisvaltuutetuilla tosin on edessä totutteleminen siihen, että enää ei käsissä ole yksinkertaista enemmistöä ja sen tuomaa valta-asemaa.
Valtakunnan politiikassa Rovaniemen tulos yhdistyy siihen, että keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen ei ainakaan vielä ole saanut kampanjaansa puolueen toivomaa nostetta. Ensi lauantain ylimääräiseen puoluekokoukseen, jossa Vanhanen vihdoin virallisesti nimetään ehdokkaaksi, kohdistuu tämänkin takia ylimääräisiä paineita.
Kokoomukselle taas nousu Rovaniemen kakkoseksi vaalivoiton turvin on herkkua. Puolueen vt. puoluesihteeri Anssi Kujala ehti heti tulkita tulosta äänestäjien vastalauseeksi keskustan "pelotteluun" kuntaliitosasioissa. Niin tai näin, yksi mielenkiintoinen kysymys on, vaikuttiko kiivas kuntakeskustelu jollain tavoin taustalla keskustan tappioon, vai selittyykö vaalitulos sittenkin parhaiten vain paikallisilla asetelmilla.
Uuden Rovaniemen kaupungin kunnallispolitiikassa on nyt keskustan jälkeen kolme lähes tasavahvaa ryhmää. Kun valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuudet ilmeisesti menevät keskustan ja kokoomuksen jaettaviksi, se tietää SDP:lle putoamista parrasvaloista.
SDP:tä ei auttanut edes Johanna Ojala-Niemelän tuhat ääntä, joka on komea saalis kunnallisvaaleissa. Ministeri Leena Luhtasen erityisavustajalla on nyt kova haaste yrittää itsekin valtakunnanpolitiikkaan. Hän nappasi yksin enemmän ääniä kuin puolueen viisi seuraavaksi parhaiten pärjännyttä ehdokasta. Rehtori Esko Riepulan kaltaiset pitkäaikaiset puoluevaikuttajat jäivät kauas taakse.
Vasemmistoliiton ääniharava oli politiikan tervaskanto Esko-Juhani Tennilä, mutta puolueen hienoinen luisu alaspäin voi kertoa kasvojen kulumisesta. Vihreät puolestaan ovat saaneet Lapin pääkaupunkiin pysyvältä tuntuvan jalansijan.
Äänestysinnon jääminen selvästi alle 60 prosenttiin oli pettymys. Nyt sentään perustettiin uuden kaupungin uutta kunnallishallintoa, ja vaaleihin paikallisjärjestöt saivat yllin kyllin valtakunnallista vetoapua. Jos tämäkään ei riitä herättämään kiinnostusta paikalliseen demokratiaan, voi hyvällä syyllä pohtia, onko äänestysinnon nostoon enää mitään keinoja. Käsillä on vakava ongelma, kun yli 40 prosenttia äänioikeutetuista kääntää historiallisella hetkelläkin selkänsä vaaleille.