Bändi voi toimia niinkin, että se julkaisee debyyttialbuminsa kymmenen vuoden toiminnan jälkeen. Vuosikymmeneen mahtuu myös yksi telakoituminen ja sitä luontevasti seurannut bändin kasaaminen uudelleen. Ja vielä sekin, että bändin pomo muuttaa ryhmänsä historian ensimmäisen menestyksen hetkillä Helsingistä takaisin Rovaniemelle. Bleakin kohdalla tämä kaikki on mahdollista.
Bleakin musikanttien nimilista tuo bändiä enemmän mieleen Brasilian jalkapallomaajoukkueen. Bändin pomo on solisti Caleb, kitaroita soittavat Grab ja Madu, bassoa Zeta ja rumpuja Junior. Yhtyeen debyyttialbumi Burns Inside räyhäsi lupaavasti Suomen albumilistan top-kympin porteille, mutta ei aivan mahtunut portista sisään.
-- Sijoitus tyydyttää, mutta olisihan se voinut parempikin olla. Me olemme kaikissa mahdollisissa bändikisoissakin aina sijoittuneet toiseksi. Mutta siinä mielessä listasijoitus on hyvä, että me olemme kuitenkin monelle uusi ja tuore tapaus. Korkeammalle tässä kuitenkin tähdätään, Caleb sanoo.
Ärjyvää poikametallia
Bleak on tavallaan aika yllättäväkin menestyjä. Bändin sointi on hyvin lähellä 1990-luvun grungea, jonka ei tällä hetkellä pitäisi olla maailman muodikkain tyylisuunta.
-- Ehdottomasti olemme lähempänä grungea kuin esimerkiksi HIM:iä, johon meitä on paljon verrattu. Kyllähän se kuuluu meidän soitossamme, että suosikkibändejä ovat juuri nämä grungeryhmät: Alice In Chains, Pearl Jam, Soundgarden ja niin edelleen, Caleb muotoilee.
Bleakin leiri ei suoranaisesti luokittele ryskyvien kitaroiden ryydittämää musiikkiaan grungeksi, vaan on sorvannut itselleen ihan uuden määritelmän. Bleak soittaa kuulemma poikametallia. -- Aikaisemmin soitimme hyvinkin suoraviivaista grungea, mutta siihen on myöhemmin tullut uusia piirteitä. Kitaristimme esimerkiksi diggailee System Of A Downia. Meidän poikametallissamme on paljon melodista poplaulantaa, joka tosin ajoittain muuttuu ärjymiseksi ja karjumiseksi.
-- Osan vaikutteistamme olemme napanneet 80-luvulta. Sieltä tulevat Skid Row ja vastaavat. Ehkä Bleak onkin loppujen lopuksi grungen ja 80-luvun yhdistelmä, Caleb arvioi.
Paluu Rovaniemelle
Bleak on lähtöisin Rovaniemeltä. Ja Rovaniemi on tämän päivän rockkartalla kova sana -- kiitos Lordin. -- Juu, Rovaniemi on nyt kova juttu, Caleb naurahtaa.
-- Olen minä siellä Lordinkin tavannut, mutta se on paremminkin vain pohjalta kaverin kaveri.
Ja jostain kumman syystä Caleb sai kaksi kuukautta sitten päähänsä muuttaa juuri bändinsä läpimurron hetkillä Helsingistä takaisin Rovaniemelle.
-- Muutto tuli kieltämättä vähän hankalaan saumaan, on kaikinpuolinen aika monimutkainen tapaus. Mutta bändi kuitenkin toimii hyvin, Caleb vakuuttaa.
Bändi toimii niinkin hyvin, että se on ehtinyt suunnitella jo tulevaisuuttaankin. Ja alustavasti myös seuraavaa albumiaan.
-- Debyyttialbumille oli tyrkyllä tolkuton määrä biisejä, niitähän meillä riittää vuodesta 1997 lähtien. Niidenkin suhteen on tosin maku vaihdellut. Välillä ne tuntuvat paremmilta raskaina versioina, välillä kevyempi ote tuntuu sopivan paremmin.
-- Kun meillä on biisejä varastossa niinkin järjetön määrä, niin uusia ei ole tullut sävellettyä. Ja kyllähän tässä bändissä tekevät sävellyksiä muutkin kuin minä, Caleb muistuttaa.