TV-mainoksessa kiireinen kaupunkilaisnainen lopulta taipuu miehensä vakuutteluihin Haapaveden erinomaisuudesta ja jää tämän kainaloon kauniin haapavetisen luonnon keskellä.
Mainoksen sanoma on osittain myös mainoksen naisen, Ritva Ikolan, 50, todellisuutta. Hän ja hänen miehensä Timo päätyivät lopulta Haapavedelle kolmen vuoden Keski-Suomen kauden jälkeen. Pariskunnalla oli myös Jyväskylässä liikeyritys. "Piti käydä siellä ihailemassa järvenranta-asumista huomatakseen, että Haapavedellä jo asumme järvenrannalla", muistelee Ritva Ikola.
Pariskunta palasi alkuasetelmiin ja luopui liikkeestä Jyväskylässä.
Ikolan Haapaveden TV-mainokseen keksi kaupungin markkinointipäällikkö viime kesän Haanpää-projektin Juttuja-näytelmästä, jossa Ikola näytteli.
Hetken Ikola mietti tarjousta. "Ajattelin seuraamuksia. Päätin, että jos tulee kielteistä palautetta, kestän sen. Sen verran olen elänyt. En ole niin herkkähipiäinen kuin nuorempana."
"Olen mainoksessa kuitenkin vain työväline, joka toteuttaa muiden ajatuksia. Mieheltä on kyllä kysytty, eikö hän ole mustasukkainen, kun olen vieraan miehen kanssa mainoksessa", hän naurahtaa.
Mainoksessa puhutaan hyvin vähän. Sanoja tärkeämpää on Ikolan mukaan tunnelma. Sen avulla pyritään herättämään mielenkiintoa Haapavettä kohtaan. Siinä verrataan kiireistä kaupunkielämää ja verkkaista maalaiselämää.
Tunnelma on Ikolalle omakohtaista. Työ vie monta kertaa vuodessa Helsinkiin. On helpottavaa päästä sieltä kotimaisemiin.
Lastentarhanopettajasta kauppiaaksi
Maalla asuminen tarkoittaa hänelle luontoa ja rauhallista elämänrytmiä.
"Ihmissuhteiden piiri on maalla tiivis. Kaupungin kiire nappaa ihmisen pikku hiljaa mukaansa. Tavaranpaljouden keskellä voi käydä niin, että arvomaailmakin keikahtaa ja alkaa arvostaa epäoleellisia asioita."
"Koti on tärkein paikka maailmassa. Saa sielunrauhaa, kun suunnittelee ja laittaa. Haaveita ja unelmia pitää olla aina", sanoo Ikola kodissaan Vatjusjärven kylässä, Pikku-Vatjusjärven rannalla.
Ikolan ensimmäinen ammatti on lastentarhanopettaja. Päiväkodin johtajana vierähti yli kymmenen vuotta. Sitten hän siirtyi musiikkileikkikoulun opettajaksi Jokilaaksojen musiikkiopistoon.
Muskariopettajana hän oli noin kahdeksan vuotta, kunnes hänen isänsä jäi eläkkeelle perustamastaan urheiluliikkeestä. Tytär ryhtyi kauppiaaksi liikkeeseen, jossa aviomies oli työskennellyt jo 12 vuotta.
"Minkälaista tyydytystä ja arvoja kauppiaan työ voisi tarjota?" aloitteleva kauppias punnitsi. Yhtymäkohtia muskariopettajan ja kauppiaan välillä on löytynyt.
"Ihmisiä on kohdattava uudelleen ja uudelleen. Lasten kanssa tehtävää kasvatustyötä ei maassamme arvosteta lainkaan. Minulle se on ollut kasvamisen korkeakoulu, josta olen saanut paljon avuja asiakaspalveluun."
Yrittäjäuraa on Ritva Ikolalla täynnä pian kymmenen vuotta.
Apuvälineinä ideavihko
ja sanelukone
Teatteriharrastuksessaan Ritva Ikola on näyttelemisen ohella tehnyt uuden aluevaltauksen. Hän kuuluu kolmen naisen ryhmään, joka on tehnyt käsikirjoituksen Olennaisia-revyyhyn. Se oli naisten ensimmäinen oma käsikirjoitus.
Naisen elämästä kertova revyy sai ensi-iltansa Haapaveden harrastajateatterissa vajaa vuosi sitten, osallistui loppukesästä Kuusamon harrastajateatterikatselmukseen ja voitti sen. Sitä kiiteltiin tarkoista havainnoista, jotka oli laitettu oivaan kirjalliseen muotoon.
Ikola ei halua tehdä pelkästään kevyttä ja hauskaa, vaan hän sisällyttää sanomaan syvempiä ja kipeitäkin totuuksia, joille kyllä lopulta voi nauraakin.
Revyy, jolle on tiedossa uusintaesityksiä Haapavedellä tämän syksyn aikana, on naisten teko. Siinä on mukana yhdeksän naista, ja kaikki tekevät kaikkea. "Miehiä revyyssä on yksi. Hän on epäolennainen", veistelee Ikola.
Olennaisia-revyyn ohjaaja Antti Lattu on kysellyt, milloin on tulossa seuraava käsikirjoitus. "Ideavihko on käytössä, ja olen hankkinut myös sanelukoneen tilanteisiin, joissa en voi kirjoittaa. Nappaan aiheita ihmisten puheista ja käytöksestä, ja niitä tulee mieleeni myös autolla ajaessa."
"Ehtymätön aarreaitta ovat ihmissuhteet ja se, miten ihminen onnistuu elämässään. Yksi ajatus oli kirjoittaa miehen elämästä, mutta se ehkä pitää jättää miesten tehtäväksi."