Ketään toista naista tuskin on koskaan nöyryytetty yhtä julkeasti ja raastavasti kuin Hillary Rodham Clintonia. Miljardit ihmiset saivat tietää, että hänen miehensä oli valehtelija ja petturi, täysi ketkuli. Silti hän on yhä rouva Clinton. Lokakuussa 1975 solmittu avioliitto jatkuu.
Kuinka on mahdollista, että tunnettu feministi ja tiukkapipoinen naisasianainen, nykyinen senaattori Clinton, uskoi ensin kirkkain silmin miehensä laskemaa luikuria ja antoi sitten puolisolleen anteeksi hänen syrjähyppynsä ja valheensa suhteestaan nuoreen Monica Lewinskyyn?
Suhteen, josta Bill Jefferson Clinton muistetaan vielä pitkään paremmin kuin yhdestäkään poliittisesta teostaan kahdeksan vuoden aikana Valkoisessa talossa.
Vastaus koko maailmaa askarruttaneeseen kysymykseen löytyy Hillary Clintonin yli 500-sivuisesta muistelmateoksesta Living History (Elävää historiaa). Kirja ilmestyy suomeksi elokuussa, ja itse senaattori Clinton saapuu silloin vauhdittamaan sen myyntiä Suomeen.
Bill on yhä kaikkein kiinnostavin
Rouva Clintonin omien sanojen mukaan hänen rakkautensa Billiin oli niin vahva, että se kesti historian pahimman julkisen nöyryytyksen, kun viranomaiset julkaisivat kaikki pienimmätkin yksityiskohdat presidentin salaisista lemmenleikeistä nuoren harjoittelijatytön kanssa virka-asunnossaan ja parin kotitalossa.
"Mitä voin sanoa rakkaudesta, joka on kestänyt vuosikymmeniä ja joka on kasvanut yhteisistä kokemuksista (- -). Tiedän vain, ettei kukaan ymmärrä minua paremmin eikä kukaan saa minua nauramaan niin kuin Bill tekee."
"Vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen hän on yhä kaikkein kiinnostavin, eniten energiaa täynnä oleva ja elävin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Bill Clinton ja minä aloitimme keskustella keväällä 1971, ja yli 30 vuotta myöhemmin me puhumme yhä", senaattori Clinton kirjoittaa.
Hillarya narautettiin poliittisin perustein
Rakkaus ei ollut kuitenkaan kaikki kaikessa. Hillaryn teki mieli vääntää miehensä niskat nurin skandaalin keskellä, mutta hänen raivoaan lauhdutti politiikka. Hän halusi uskoa, että Bill oli kaikesta huolimatta hyvä ihminen ja suuri presidentti.
Hillary piti presidentin toimien penkomista kiihtyvänä poliittisena sotana ja päätti asettua miehensä puolelle. Hän ei halunnut Billin lähtevän Valkoisessa talosta kuin koira: häntä koipien välissä. Päätös oli kaukaa viisas poliittisesti. Hillarynkin poliittinen ura olisi todennäköisesti noussut pystyyn, jos niin olisi käynyt.
Kirja vahvistaa, että Hillary Clinton oli jo Valkoisen talon vuosinaan täysin poliittinen henkilö. Bill Clinton tiesi sen takia, mistä narusta vetää, kun käry oli käydä.
Hillary vaati miestään kertomaan totuuden syrjähypystä Monica Lewinskyn kanssa, mutta valhe upposi häneen kuin kuuma veitsi voihin. Hän halusi uskoa sinisilmäisesti miehensä vakuutteluja, että kyseessä oli pelkkä poliittinen ajojahti ja ettei väitteissä suhteesta ollut mitään perää.
Maailma on täynnä rouva Clintonin kohtalotovereita, petettyjä naisia, mutta harvaa on narautettu poliittisin perustein. Mitä siitä seuraa, jos noin hyväuskoisesta ja poliittisesti yksisilmäisestä ihmisestä tulee maailman ainoan supervallan johtaja?
Juoruja ja paljastuksia Valkoisesta talosta
Jos poliittiselta naiiviudelta ummistaa silmänsä, rouva Clinton piirtää itsestään kirjassaan pippurisen ja kiinnostavan kuvan. Hänen tarmoaan, touhukkuuttaan sekä pohjatonta kunnianhimoaan ja vaikuttamisen tarvettaan voi vain ihailla.
Hyvä osoitus Hillaryn vauhdista on myös hänen kirjansa. Paksut muistelmat kirjoitti rouva, eikä Bill, joka näytteli sentään pääroolia Valkoisessa talossa. Mutta ex-presidentillähän ei voi olla enää suuria poliittisia tavoitteita.
Hillary Clinton teki pari kirjaa myös Valkoisessa talossa. Tuolla teosmäärällä hän voi kutsua itseään myös kirjailijaksi. Uusi kohuteos ei tosin vastaa mainettaan eikä ole kovin vetävä teos. Se sisältää enimmäkseen puuduttavia selostuksia pitkäpiimäisistä poliittisista tapahtumista ja tapaamisista maailman arvohenkilöiden kanssa.
Kirjassa on kuitenkin Lewinsky-skandaalin lisäksi paikka paikoin hyvinkin mukaansatempaavia kohtia, kun Clinton kuvaa kulissien takaisia tapahtumia Valkoisessa talossa ja kampanjoiden aikana sekä kertoo juoruja muista presidenteistä. Myös hänen tarinansa mediataitojen merkityksestä politiikassa ovat vakuuttavia aikalaistodisteita maailman menosta.
Presidenttiys maailman huipulla näyttää olevan pelkkää presentaatiota, alan huippuammattilaisten avulla. Voi olla, ettei Clintonista olisi koskaan edes tullut presidenttiä, ellei hän olisi älynnyt mennä soittamaan saksofonia televisioon tai älynnyt talk show -ohjelmien merkitystä.
Mukaan mahtui vain yksi suomalainen
Monumentaaliset amerikkalaiset presidenttikirjat, joita on julkaistu paljon, ovat yleensä suomalaisittain rankkaa luettavaa. Ne kun osoittavat karusti Suomen olemattoman paikan maailmankartalla.
Rouva Clinton mainitsee kirjassa varmaankin miljoona nimeä name dropping -tekniikalla. Mukaan mahtui vain yksi suomalainen, rouva Eeva Ahtisaari, jolle hän kertoo lähettäneensä ohimennen eräänä aamuna tervehdyksen. Siinä kaikki.
Sana Helsinki mainitaan kirjassa kolmella sivulla siksi, että Bill Clinton kävi siellä pitämässä huippukokouksen Boris Jeltsinin kanssa. Kyseessä oli vierailu, jolle hän tuli pyörätuolissa. Rouva paljastaa, että lääkärit kielsivät Billiä lähtemästä Helsinkiin ja että hänenkin piti tulla mukaan, mutta presidentti esti sen.
Suomalaiset eivät ilmeisesti tehneet minkäänlaista vaikutusta Clintoniin, kun rouvan kirjaan ei riittänyt mitään kerrottavaa heistä. Aivan yhtä kalseasti suomalaisia kohteli aikoinaan myös presidentti Ronald Reagan omissa paksuissa muistelmissaan, ja hän sentään kirjoitti omasta matkastaan Helsinkiin.