Oulunsalolainen Tanja Räisänen rakastui lapsena rottaan siinä määrin, että saatuaan aikuisena mahdollisuuden, hän alkoi kasvattaa siimahäntiä. Ensimmäiset rotatkin tuli hankittua lapsilisillä.
"Jos vieras menee rottaemon lähelle liian varhaisessa vaiheessa, se saattaa häiriössä syödä poikasensa", Räisänen sanoo, eikä päästä ulkopuolisia talon pyhimpään, parvelle jossa emärotta vielä sinnittelee viidentoista poikasensa kanssa.
"Ne on niin kuin nakkeja, kaljuja ja vaaleanpunaisia", Räisänen sanoo. Osa naaraista on päätynyt evakkoon muihin huoneisiin.
Toiset naaraat Ilona, Kirppu, Nöpö, Pikkuinen ja Lilli osoittautuvat uteliaiksi ja toimeliaiksi. Tunnistaessaan emäntänsä ne nousevat takajaloilleen ja kurkottavat päätään. Viikset vipattavat suipossa kuonossa. Ne painivat keskenään, kiipeilevät ja keikkuvat niin rotan näköisinä kuin rotat ovat, ja vaativat hellyyttä.
Räisänen nostaa rotan kämmenelleen, silittää sen pientä päätä ja huokaa: "Nämä ovat sellaisia, että kun näihin kerran rakastuu, ne vievät sydämen".
Hän lisää, että poikaystävä voi kyllä olla eri mieltä jyrsijöiden viehätysvoimasta, mutta saattaa vaivihkaa käydä antamassa rotille jotain murkinaa.
Rotat sikiävät helposti ja tällä hetkellä Räisäsen kotona on lähemmäs kolmekymmentä siimahäntää, mutta turhaan hän ei rottiaan huolla ja hoivaa. "Osasta tulee näyttelyrottia, ja jokaiselle poikaselle on jo ottajansa", Oulun seudun alueen ainoa rottakasvattaja tietää.
Jyrsijöissä on päivällä aktiivisia lajeja ja sellaisia, jotka nukkuvat päivät. On kaivavaa, hyppivää ja kiipeilevää. Muihin lemmikkieläimiin verrattuna jyrsijät ja kanit ovat helppohoitoisia ja lyhytikäisiä, minkä vuoksi niitä hankitaan usein kokeiluluontoisesti ensimmäiseksi lemmikiksi.
Oulun seudun jyrsijäharrastajien 15. juhlavuosi alkaa tänään talvinäyttelyn merkeissä Kaijonharjun nuorisotalossa, jossa nököhampaat ottavat mittaa toisistaan: Kaneille on estehyppyä, marsuille kurkunsyöntiä, hamstereille pähkinöiden hamstrausta ja gerbiileille silppurikisaa.
"Kanit ja jyrsijät ovat yleisesti kilttejä ja rauhanomaisia lemmikkejä, mutta toisinaan joku hännänpää vilahtaa lattialla omin luvin, mutta yksikään ei ole jäänyt karkuteille näyttelyissämme", sanoo Oulun seudun jyrsijäharrastajien puheenjohtaja Anna Takkinen Oulusta.
Näyttelyssä on sekä lemmikki- että ulkomuotoluokat, joissa tuomaroivat alan asiantuntijat. Lemmikinominaisuudet näyttävät, kuinka hyvin eläin on hoidettu ja kuinka se antaa käsitellä.
Ulkomuoto puolestaan tukee kasvatus- ja jalostustyötä, eli missin mitat ovat tarpeen myös jyrsijöillä. Lajimääritelmiin verrataan muun muassa jyrsijän rakennetta, turkkia ja väriä.
Kanien lisäksi näyttelyissä nähdään usein marsuja, syyrialaisia hamstereita, kääpiöhamstereita, kesyrottia, chinchilloja, gerbiileitä ja hiiriä.
Takkinen kertoo, että lemmikkijyrsijät ovat eri puolilla maailmaa luonnossa villinä elävien sukulaistensa jalostettuja kesyjä muotoja.
"Myös maaoravia pidetään lemmikkeinä, mutta ne ovat vaativia ja vielä melko harvinaisia", Takkinen sanoo.
Kani kesytettiin lihan ja nahkojen tuotantoon ja siitä on kehitetty erilaisia lemmikkikanirotuja kuten kääpiöluppa, hermeliini ja belgianjätti. Lisäksi on väri-, kuvio- ja turkkimuunnoksi: luppakorva, leijonanharjas, pitkäturkkinen angora ja samettisen pehmeä rex.
"Pääosa jyrsijöistä on pieniä, enintään 20 senttimetriä pitkiä. Niille on ominaista kaksi suurta ja terävää etuhammasta. Jotkut lajit ovat ehdottomasti erakoita eli yksineläjiä, ja toiset taas laumaeläiminä tarvitsevat lajitoverin tai vähintään omistajansa seuraa säännöllisesti. Lemmikkikani tarvitsee jaloittelua ja seuraa päivittäin, mieluiten niin että se saisi kissan ja koiran tavoin olla jatkuvasti vapaana", Takkinen muistuttaa.
Jyrsijöitä harrastavat eniten lapset, nuoret ja harrastuksen parissa kasvaneet. Seuraavaksi harrastajilla on suunnitteilla kesän huippusuosittu jyrsijäleiri.