Suomen työnantajat osoittavat tehokkuutta näinä ankeuden aikoina. He käyvät yhteistoimintaneuvottelut kaikkien sääntöjen mukaan ja irtisanovat lopuksi kenet lystäävät. Sitten onkin aika karistaa pölyt kannoilta.
Jatkaa vain täytyy, vaikka jäljelle jääneet työntekijät räpiköisivät henkitoreissaan kuin moottoritien rampille liiskaantunut ankkaperhe.
Vaan niin julmia eivät työnantajatkaan ole, että potkaisisivat kerran irtisanomiaan tahallaan uudestaan.
Näin armoton voi olla vain verottaja.
Verohallinto lähetti kuluvana syksynä vuonna 2012 irtisanotuille tuhansien eurojen jälkiverot korvauksineen. Perusteena on, että tietyn ryhmän jäsenet olisivat salanneet palkkatuloja.
Syypää epäilyyn on kollektiivinen lisäeläke, jota työnantaja jalomielisyydessään tarjosi yt-neuvottelujen yhteydessä. Yksi irtisanotuista kieltäytyi vakuutuksesta. Verottaja katsoo nyt irtisanottujen saaneen jonkun valinnan mahdollisuuden.
Verottajaa läheltä seuraava arvioi hallintokulttuurin kiristyneen. Linjana on nykyään ”rosvot kiinni ja verotetaan aina kun mahdollista”. Näin ennakoitavaa on verotus.
Verohallinnon linjaus oudoksuttaa, sillä työnantajat testauttavat tavallisesti eläkepakettinsa etukäteen.
Verottajan ennakkopäätös on sitova, paitsi jos verotarkastajat keksivät ilmeisen virheen. Keksiä onkin hyvä sana, sillä lisäeläkkeiden osalta paljon riippuu tulkinnoista.
Irtisanotuille tilanne on katastrofi. Lokakuun lopulla ilmaantunut tuhansien eurojen maksuvaatimus vei jalat alta. Seuraavaksi iski voimaton raivo.
Moiset mätkyt sekoittaisivat kenen tahansa talouden. Irtisanottujen on raavittava ensimmäinen eränsä kasaan marraskuun kuluessa.
Edunsaajia uhkaavat kaksinkertaiset verot. Vaikka koko etuisuus on vasta pelkkä lupaus rahaston syövereissä, irtisanotut joutuvat jo ennen eläkettä maksamaan rahastoidusta summasta palkkaveroa, korkoineen myös vuodelta 2012.
Bonuksia ei reippaille tarkastajille tiettävästi tarjota, mutta kaipa verosaamisten muhkea lisäys nyt jotenkin verohallinnossa palkitaan.
Verohallinto vetoaa verosalaisuuteen. Se ei voisi kuvitellakaan vihjaavansa edunsaajien ongelmasta työnantajalle.
Olikin varmaan kivempi yllättää irtisanotut housut kintuissa.
Ei kai siinä verosalaisuus paljastu, jos verottaja varoittaisi yritystä yleisellä tasolla siitä, että sen perustaman rahaston edunsaajat ovat pahassa pulassa. Ennemmin kyse on kokonaisharkinnan ja yhteistyöhalun puutteesta.
Työnantajankin tilanne on erikoinen. Se yritti lievittää eläkkeelle tai eläkeputkeen joutuvien kohtaloa ottamalla vapaaehtoisesti lisävakuutuksen. Koska verottaja tulkitsee lisäeläkkeet pimeästi maksetuiksi palkkatuloiksi, yritykseltä penätään työnantajamaksuja.
Nyt yritetään pelastaa edes jotakin. Ensin voidaan vedota oikaisulautakuntaan ja sitten hallinto-oikeuteen.
Koko Suomi irtisanoo. Irtisanottavat ovat eri ikäisiä ja eri tilanteissa, mutta heillä ei siis verottajan mielestä saa olla mitään valinnan mahdollisuutta.
Lisäeläkkeiden kanssa lienee ennenkin sössitty. Silti verohallinnolla ei ole irtisanomisten varalta edes ohjeistusta.
Työntekijöitä ei nyt pidä vetää vastuuseen muiden mahdollisista virheistä. Irtisanotut luottivat työnantajan sanaan. Työnantaja taas luotti verohallinnon ennakkopäätökseen. Jos taas ikävyyksistä tiedettiin, olisi verottajan pitänyt varoittaa työnantajaa sudenkuopista jo ennakkopäätöksen yhteydessä.
Verohallinto onkin lähestynyt lokakuun lopulla asiantuntijoita toivoen ideoita työntekijöiden irtisanomispakettien verotusta varten. Ideat vain eivät enää auta tarinan rosvoja.