Pullonkorkki ei ole pullonkorkki. Se on hemaiseva täytekakku. Edes shampanjapullonkorkki ei ole shampanjapullon korkki. Se on siro puutarhatuoli.
Jäätelötikku ei tietenkään ole jäätelötikku. Sehän on muumitalon sokkeli.
Miniatyyrien taitaja Outi Kukkonen Muhokselta kulkee maailmassa kuin Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi. Vain sydämellään näkee parhaiten. Tai sitten hän on kuin runoilija Tommy Tabermann, joka pyysi aikanaan, että "Älä sano lintu kuin lintu, sano pääskynen tai haukka..."
Siellä, missä muut ihmiset näkevät ikäviä roskia, Outi Kukkonen näkee pelkkiä mahdollisuuksia.
Mahdollisuudet muuttuvat upeiksi miniatyyriesineiksi esimerkiksi lyhtyjen sisälle tai nukkekotiin.
"Mieheni Pertti tietää, että minulle kannattaa järjestää aikaa askarteluun. Silloin pysyn paljon paremmalla tuulella", Outi myhäilee. "Hän on ymmärtänyt myös, että naista kannattaa kehua."
Outi ihailee kaikkea miniä. "Olen melkein syntynyt sakset kädessä. Pienestä saakka pätkinyt ja silpunnut. Barbeille tein tietenkin itse kamppeet."
Kun Outin ja Pertin tyttöjen Veeran, Roosan, Ellan ja Alman silmät alkavat illalla lupsahdella, tarvitaan talon kellarissa puolestaan äärimmäisen tarkkoja silmiä.
"Pinsetin avulla sain tehtyä minikokoiset englanninlakut", Outi esittelee ylpeänä.
Massasta valmistetun pienen englanninlakritsan pikkuruinen sininen täyte näyttää täydellisen herkulliselta. Jonkinlaisen kuvan työn tarkkuudesta saa, kun tajuaa, että koko kulhollinen Outin tekemiä lakuja vastaa kooltaan yhtä ainutta lakritsaa.
"Tätä työtä tehdessäni hartain toiveeni oli, ettei kulhollinen kaadu lattialle... En minä sen tyyppinen ole, että kiroilisin, mutta ottaisi se päähän!"
Outi Kukkonen sanoo, että miniatyyrien tekeminen on yleensä ottaen hyvin terapeuttista. Kelloa ei muista katsoa, eikä aina edes syödä, kun miettii, miten ratkaista vaikka edessä oleva ryijyongelma.
"Joskus keksin ratkaisun aamuyöllä, enkä sitten meinaa jaksaa odottaa seuraavaan päivään, että pääsen toteuttamaan idean."
Outi Kukkonen ei hiivi kellariin ihan joka ilta. Joskus harrastustaukoa on tullut muilta kiireiltä kuukaudenkin verran. Myös työ esikoulun opettajana vaatii aikaa.
"Aiemmin olen tehnyt myös tiffanytöitä, mutta nyt en miniatyyrien lisäksi ehdi harrastaa muuta. Ilokseni vanhin tyttö on myös alkanut tehdä miniaskarteluja. Minun suurin inspiroijani on aina ollut mummo."
Yhden lyhdyn valmistaminen vie aikaa ainakin kuukauden verran. Outi Kukkonen valmisti koulunsa rehtorille 60-vuotispäiväksi minikokoisen koululuokan pulpettineen, helmitauluineen ja tauluviivottimineen. Pienenpienessä mapissa on prikulleen oikea mekaniikka sisällä.
"Kiva tehdä sellaiselle, joka osaa arvostaa. Materiaaliksi kävivät muun muassa jäätelötikut, helmet, coctailtikut ja kangastilkut."
Outi miettii harrastuksensa syvintä olemusta pitkään ja rauhallisesti. Se ei ole pakkoa, eikä se ole pelkkää ajankulua.
Hän arvelee olevansa innostuneempi itse tekemisestä kuin lopulta valmiista tuotteesta. Rahallista hyötyäkään harrastuksesta ei ole, jos se ei kovin paljoa viekään.
"Kai siihen tulee jonkinlainen himo", hän viimein nauraa. "Oivaltamisen himo."
