Metsähallituksen otettua roskattoman retkeilyn periaatteen ympäristöjärjestelmäänsä vuonna 1996 kansallispuistojen ja muiden retkeilyalueiden kaatopaikkajäte tipahti lähes puoleen vuoteen 2001 mennessä.
Viime vuoden lukujen perusteella jätemäärät ovat edelleen jonkin verran laskeneet, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että 500-600 kuutioon alentuneen puistojen jätevuoren pienentäminen voi olla jo työlästä.
Erikoissuunnittelija Heikki Iisalo Luonnonsuojelun keskusyksiköstä sanoo tämän johtuvan siitä, että puistojen kävijämäärät ovat nousussa jokseenkin kaikkialla maassa. "Vaikka roskien määrä retkeilijää kohden vielä pienenisikin, kokonaisjäte saattaa väen lisääntymisen myötä alkaa taas kasvaa."
Hänen mielestään retkeilijät ovat sisäistäneet melko hyvin roskattoman retkeilyn teesit, joista informoidaan alueilla olevissa opastauluissa useammalla kielellä.
Osa kulkijoista on kuitenkin edelleen sellaisia, että he katsovat oikeudekseen jättää jätteensä reittien taukopaikoille, vaikka siellä ei uusien oppien mukaisesti keräilypisteitä enää olisikaan. Erityisiä lajittelupisteitä sijaitsee vain muutamissa kohdin, usein reittien lähtöpaikoilla."Järjestelmään ollaan siinä määrin tyytyväisiä, ettei paluuta menneeseen enää ole", Iisalo toteaa.
Hän muistuttaa, ettei Metsähallituksen rooliin kuuluisi toimia lainkaan kansalaisten jätteiden kerääjänä ja kuskaajana.
Ylä-Lappi pyristelee
Iisalo laskee, että uusi käytäntö on voimassa jo kaikilla Metsähallituksen mailla, ellei täydellisenä, niin ainakin osalla reiteistä. Ylä-Lapin alue pyristelee kuitenkin vastaan.
"Siellä asiaan on otettu kanta, ettei roskiksia kerta kaikkiaan voi ottaa taukopaikoilta tai autiotuvilta pois. On sanottu, että esimerkiksi erämaa-alueilla etäisyydet ovat liian pitkiä, jotta puhki olevat vaeltajat jaksaisivat innostua kuljettamaan jätteitään. "
Sekajätepisteistä on luovuttu kokeiluluonteisesti esimerkiksi Käsivarren alueen eräillä autiotuvilla, mutta kokemukset eivät ole olleet rohkaisevia.
Ylläksen-Aakenuksen alue puolestaan oli ensimmäisiä paikkoja Suomessa, missä roskattoman retkeilyyn siirryttiin. Suunnittelija Sulo Norberg Perä-Pohjolan luontopalveluista kertoo, että alkutilanteeseen verratuna jätettä syntyy suositulla päiväretkien kohteella enää puolet alkutilanteeseen verrattuna.
"Muutos on yllättänyt puistohenkilöstön positiivisesti ja myös yleisön palaute on ollut myönteinen. Kehitys on innostanut muitakin tiimejämme siirtymään samanlaiseen systeemiin."
Norbergin mielestä on tärkeää, että myös puistoja hyödyntävät matkailuyritykset sitoutuvat uusiin oppeihin.
Kaikkialla kokemukset eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä. Esimerkiksi Oulangan kansallispuistossa, joka on kävijämäärältään tällä hetkellä Suomen suosituin, retkeilijöiden käyttäytymisessä on paljon petraamisen varaa.
Reitit pysyneet puhtaina
"Jätehuollon työmäärä ei ole juuri pienentynyt. Kaikilla leiriytymispaikoilla joudutaan käymään siivoamassa viikoittain. Lisäksi kompostoreista näyttää syntyneen yleisiä roskiksia", puistomestari Jorma Takalo päivittelee.
Reitit ovat kuitenkin pysyneet Oulangalla puhtaina. Myönteistä on Takalon mukaan ollut myös se, että puiston kaatopaikkajätteen määrä on kolmessa vuodessa pienentynyt kolmanneksella.
Retkeilijöiden käytössä on kuusi lajittelupistettä, joista neljä sijaitsee kansallispuiston reuna-alueella ja kaksi sen välittömässä tuntumassa. Oulangan luontokeskuksen pihalla olevan ekopisteen ongelmana on Takalon mukaan ollut se, että muutkin kuin vain puiston retkeilijät tuovat sinne jätteitään.
Heikki Iisalon mielestä ekopisteitä ei kannattaisi rakentaa puistojen alueille lainkaan tai korkeintaan tarkan harkinnan jälkeen. Esimerkiksi Syötteen kansallispuistossa yhden lajittelupisteen roskikset piti ruuvata kiinni, kun ne alkoivat vetää puoleensa ulkopuolisia käyttäjiä.
"Jos ekopiste perustetaan, paras tapa on suunnitella se yhteistyössä kunnan kanssa, joka vastaisi sitten paikan hoitamisesta."